Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
"Jospa te, wieras=kulta, saisitte joksikaan minuutiksi sydämeni kewenemään, niin en tietäisi mitä teille antaisin", wirkkoi isäntä tuskissansa. "Minä toiwon woiwani olla teille joksikuksi lohdutukseksi", sanoin hänelle luottawasti, sillä minä huomasin, että ystäwällinen ja osaaottawainen käytökseni oli jo sen werran tunkeutunut hänen sydämeensä, että hän saattoi puhua.
"Paljon olen pyrkinyt, paljon toiwonut, paljon saanut ja paljon menettänyt. Woi wieras kulta! Paljon olen kärsinytkin." "Koska ei meitä kumpaakaan nukuta, niin ruwetaan haastelemaan! Ettekö olisi hywä ja kertoisi minulle elämänne waiheita? Molemmilta meiltä kuluu yö hupaisemmasti ja kukapaties siitä olisi jotain hyötyä meille kummallekin", pyytelin ukkoa.
Puheen loputtua rupesi talonwäki niukalle illallisellensa ja minulle oli kamariin laitettu illallinen erilleen, waikka olin aiwan wennon wieras; niin wieraanwaraisia he köyhyydessäänkin oliwat! Waikka käwi säälikseni, en kuitenkaan hennonut kieltää heidän hywää tahtoaan, waan menin illalliselle.
"Minä tiedän, että te olette willinneet äitinikin ja samaa mielitte minullekin tehdä, mutta minä luulen, ett'ei se onnistu", sanoi Antti ylönkatseellisesti. "Minä huomaan, ett'ei sinun murheesi ole murhe Jumalan mielen jälkeen, joka saattaa katumisen autuudeksi, mutta se on maailman murhe, joka tuottaa kuoleman", sanoi wieras ja lähti pois, luoden poikaan ankaran silmäyksen.
Wiimein selkeni hän, loi katseensa alas, käwi istumaan ja näkyi käsittäneen mitä ma sanoin. "Woi hywä wieras!" alkoi hän. "Elämäni onkin tosiaan ollut pelkää onnea ja autuutta, niinkuin sanoitte, siihen asti, johon kertomukseni loppui. Tuon osan elämästäni olenkin kertonut teille sen tähden että paremmin tuntisitte, paremmin käsittäisitte minun tilani.
Saatathan wanhan tuttawuutemme ja ystäwyytemme wuoksi maistaa minulle mieliksi; ei suinkaan se sinua mihinkään wie, enkä tarkoita sinulle mitään pahaa", sanoi wieras wähän makeammasti, yhä tarjoten Mikolle pulloansa. Mikko otti pullon wastaan ja ryyppäsi, nähtäwästi oikein aika=lotkauksen! Yhä enemmän waaleni Aina, yhä enemmän synkistyiwät Juhon kaswot ja hänen otsansa pimeni nyt kokonaan.
"Onhan meillä wiljawaroja. Ei meille heti nälkä tule, jos katowuosiakin sattuisi tulemaan. Onhan niitä, katsokaapas tuonnekin", sanoi isäntä, osoittaen toiseen aitan osaan. "On, on, kyllä minä näen", sanoi wieras ihmetellen. Samassa tuli kirkkoherra parin isännän kanssa aittaan. Heillä oli isännälle jotakin asiaa, ja kun he kuuliwat hänen menneen wieraan kanssa aittaan, meniwät hekin sinne.
Nyt oli Kerttu woittanut minut, mutta toinen kysymys oli: woitanko minä Kertun? Tuo, jota minä ennen melkein ylenkatsoin hänen köyhyytensä tähden, tuo sama oli tullut minulle nyt niin kalliiksi, että pelkäsin hänen katsowan minut ylön. Niin muuttuu ihmissydän! Oikein minä kauhistuin, kun ajattelin: jos tuo wieras kosija on jo woittanut Kertun sydämen.
"Mistäs te olette kotoisin?" kysyin häneltä. "P en pitäjästä." "Mistäs olette kulkemassa?" "Teidän pitäjäästänne." "Mitä siellä olette asioineet?" "Kyllähän sen, wieras=kulta, arwaatte; mitä tämmöisellä ihmisellä on asiana; olen käynyt anelemassa ruoan apua." "Eiwätkö ihmiset ole nurkuneet, kun toisesta pitäjäästä olette tulleet anelemaan?"
Mutta punastus katosi ja hän tuli äkkiä waaleaksi. "Minä tahdoin sanoa, että Yrjö Eeronpoika on minun ystäwäni", sanoi wieras. "Me olemme kauan yhdessä johdattaneet sitä tunnettehan mitä kuninkaan sotawäki on näihin aikoihin tehnyt? Miten se on ryöstänyt rauhallisia kotiamme . Me olimme yhtenä Ilmajoella, minä olen se kuuluisa "
Päivän Sana
Muut Etsivät