Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Juurikuin olimme waimoni maahan saaneet, sain tiedon, että Agnetakin oli kuollut.
Seuraus eroamisesta oli se, että saimme heti ottaa pii'an ja hänkin tarwitsi ruokaa, waatetta ja palkkaa, joista waan karttui menoja. Waimoni, joka oli kaswatettu hemmoitellen ja lellitellen sekä työttömänä, ei kyennyt, ei osannut, eikä tahtonut minä en tahdo sanoa: wiitsinyt tehdä mitään pienen, wasta=alkawan elämämme eduksi.
Mitä enemmän pikku Kerttu kaswoi, sen selwemmästi näkyi hänessä äitinsä kuwa sekä ruumiin että sielun puolesta. Jospa hän olisi terwe, woisitte hänessä nähdä armaan waimoni ilmi=eläwänä." "Mitä? Eikö hänkään ole terwe?" kysyin häneltä melkein hätäisesti. "Ei ole pikku Kerttunikaan terwe; sairas on hänkin ruumiin ja sielun puolesta.
Semmoisessa tilassa mennä retotimme eteenpäin ajassa ja waimoni tyytymättömyys ja minun suruni eneniwät waan arweluttawassa määrässä. Minä rupesin hakemaan lohdutusta murheelliselle sydämelleni, mistä waan luulin sitä löytäwäni. Minä luin ja tutkin Jumalan sanaa, mutta siitä ei apua tullut, sillä se lienee tapahtunut ulkonaisesta pakosta ja siis ulkokullatusti.
"Taika=uskoa, Kola parka!" sanoi Fleming. "Minä woin ymmärtää, että sinä olet sattunut katsomaan liian sywään tuon suomalaisen tytön silmiin, ja sinun puolalainen sydämmesi on siitä wähän lämminnyt. Sinä woit kumminkin tuoda hänet waimoni luo, tahdon kuitenkin nähdä hänen lumoawat silmänsä. Sill'aikaa woit sulkea hänen sulhaisensa, tuon maan wiettelijän, alimmaiseen linnan kellariin."
Mutta pian oliwat seuraukset näkösällä: pieni apulaispalkka=kassa rupesi toimettomuuden ja työttömyyden tähden kärsimään kowasti, ja mikäli kassa kärsei ja kutistui, tuliwat puutoksetkin meille, ja wiimein oliwat ne alinomaisina wieraina. Waimoni tyytymättömyys kaswoi waan yhä.
Minä en saattanut wastustaa waimoni harrasta, nöyrää ja oikeutettua pyyntöä, sillä minä todellakin rakastin Kerttuani, koska hän aina oli yhtä lempeä, rakas ja siweä olento ja palweli minua ja hoiti taloutta samalla alttiiksiantawaisuudella kuin ennenkin; sanalla sanoen: hän oli kaikissa muissa suhteissa yhtä rakastettawa kuin ennenkin, mutta tuossa alinomaisessa nurkumisessaan ja rukoilemisessaan, etten ryyppisi, olin minä näkewinäni liikoja!
'Waimoni, wanhempi tyttäreni Mari ja nuorempi Tiina', esitteli hän heidät meille. Hekin toiwottiwat meitä terwetulleiksi ja kehoittiwat olemaan niinkuin kotonansa. Kun taloon tultuamme oli jo jotenkin ilta, oli teepöytä pian walmiina ja me kaikki istumassa sen ympärillä.
Noin sai joku wuosi kuluneeksi, ja hän synnytti taas lapsen, mutta se kuoli kohta maailmaan tultuansa. Kun waimoni wähäisen toipui, rupesin minä oikein todenteolla ottamaan waaria hänen terweydestänsä, sillä minua rupesi kauhistuttamaan ajatellessani häntä kuolewaksi. Mutta ulkonaista elämääni en minä kuitenkaan parantanut!
Aamulla ylösnoustuani menin terwehtimään heitä. Kuinka hämmästyinkään, kun minä huomasin waimoni olewan kowin kipeänä. 'Herra siunatkoon! No mikä sinua waiwaa, Mari? sanoin minä hämmästyksissäni. 'Minä woin kowin pahoin ja päätäni särkee kipeästi; hoitakaa lasta, minä en woi', sanoi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät