Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Asari olikin jo alusta alkaen koettanut hywyydellä woittaa tuota wäärästä mammonasta williintynyttä sydäntä, sillä hän oli silloin wielä turwannut wäärän uskon synnyttämään tunnussanaansa: "kyllä se wielä hywäksi tulee"; waan kaikki se oli turhaa työtä Asari rukalle, sillä hän ei woittanut hywyydellään muuta kuin pilkkaa, naurua, ylönkatsetta ja pahoja, riwoja sanoja.
"Niistä minä huolin wiisi, sillä tiedänpä, että heidän asiansa on wäärä ja oikean asian ei tarwitse wäärän tieltä wäistyä. Kuinka sinä, ystäwäiseni, nyt noin puhut ja asian alussa ollessa olit sen innokas puolustaja, jopa niin innokas, että woit minuakin ohjata ja rohkaista", sanoi Heikki puoli=ihmeissään.
Jonkun wuoden kuluttua ruwettiin kylällä puhumaan: "Linnalan talo menee takaisin ja isäntä juopi!" Juopi?! Niin. Asari parka oli hakenut ja löytänytkin nyt lohdutuksen murheelliselle sydämelleen, mutta minkäläinen oli tuo lohdutus? Se oli wäärä lohdutus, wäärä turwa. Wäärä mammona oli tuonut muassaan toisen wäärän, sillä yksi paha synnyttää toisia pahoja.
"Niin, se on tosi että se niin on, mutta minä en antanutkaan wäärän mammonan wietellä itseäni, waan minä noudatin oman sydämeni waatimuksia ja seuraus oli siitä, ett'en waihettaisi nyt elämääni koko maailmankaan rikkauksiin", sanoi Heikki. "Woi ystäwäni! Mitenkään minun asiani saataisiin paremmaksi? kysyi Asari toiwowasti. "Ensimäistä erehdystäsi emme enää mitenkään woi parantaa.
"Mene pois, Kalle, owen reiältä, minä paiskaan tämän köyden owen reiästä sisään: ota sinä köysi kiinni ja sido se lujasti ympärillesi, niin me wedämme sinut köydellä maalle!" kehoitti hätäilewä äiti waaran=alaista lastansa, ja hänen silmänsä loistiwat ikäänkuin woitollisina. Silloin kuului myllyn owelta pieni, heikko, epätoiwoinen ääni: "woi, en minä, äiti, osaa ".
Talonpojat owat kapinassa Torniosta Turkuun asti; Sigismundin walta on katkaistawa; Klaus Flemingin aika on lopussa, ja meidän täytyy wäkiwallalla saada se loppuun " "Paetkaa, paetkaa", sanoi Anna wawisten, ja hänen poskensa oliwat taas rusettuneet. "Jokainen hetki tuo suuremman waaran teidän hengellenne. Te ette warmaankaan tiedä, että " "Että?"
"Suuri Jumala! Mitä puhut, Sakari? Ei koskaan wäärän todistajan kanssa", sanoi sairas, ja taas meni hän tainnoksiin. Ne sanat järähtiwät Sakarin sydämmeen, niinkuin ukkonen olisi nuolensa siihen ampunut. Hän wapisi niin kowin, että olisi jokaisen luusolmun luullut toisistansa irtaantuwan; hän horjui ja olisi kaatunut, mutta hän tuki itseänsä sohwan päätä wastaan. Silläwälin tuli lääkäri.
Mutta nyt hän makasi tuossa hänen edessänsä kalpeana ja kylmänä, ankarana päällekantajana. Hän oli kuoltuaankin wielä kaunis, mutta kun onneton nuorukainen loi katseensa hänen kaswoihinsa, oli niinkuin hänen huulensa olisiwat liikkuneet ja sieltä olisi kuulunut kuiske; "Woi, woi, Sakari, sinä olet murhannut minut ei koskaan wäärän walan tekijän kanssa."
Sieluni tahtoisi nyt wielä elää, mutta ruumis on kowin paljon kärsinyt hengen haawoista, se ei kestä enää kauaa. Luulenpa, että Jumala on minun antanut elää näinkin kauan sen tähden että sain sinun suustasi kuulla katumuksen ja että olet huomannut wäärän synnillisen tiesi. Jumala olkoon kiitetty, joka sinun sydämesi silmät on awannut totuuden käsittämään, ennenkuin minä silmäni ummistan!
Lähtiessään pois poikansa puheilta, meni isäntä suoraapäätä waimonsa tykö jokseenkin kärtytuulella ja puhui hänelle tyytymättömänä, mitenkä heidän Jaakkonsa asiat nyt oliwat. "Eikö sen pahempaa?" sanoi waimo asian kuultuansa. "Sinä olet wäärän tawaran himon antanut soaista puhtaan sielusi!
Päivän Sana
Muut Etsivät