Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Heimokunnan kokoontuneena ollessa täytti Jussufin poika ruukun tällä vedellä, joka oli yhtä kirkasta ja raikasta kuin Zem-Zem kaivon, ja ojensi sen ensiksi äitilleen juoda; sitten kävi se vuoroon kaikilla heimokunnan jäsenillä; Abdallah itse joi viimeiseksi.
Hänen kasvojensa ilmeistä ei saanut mitään selvää, kun hän oli niin partanen, vaan hänen mustat silmänsä katselivat kamalan kysyvästi vuoroon minua, vuoroon toisia. Jos he olivat tuomareita, niin oli selvä asia, kuka heistä oli oleva pyöveli. "Mistä hän tuli? Miten hän tiesi kätköpaikan?" kysyi hän laihalta mieheltä. "Kun hän tuli, niin minä luulin häntä teiksi", vastasi Lesage.
Syödessämme kyseli isäntä ja emäntä vuoroon tilaamme, onko lääkäri käynyt, kuka on hoitanut äitiä, onko ketä käynyt siellä, onko meillä ruokaa j.n.e. Herra isä armahtakoon! emäntä sydämellisesti päivitteli kuullessaan, ettei sisareni enkä minä ollut saanut ruokaa sitten eilen puolilta päivin ja pieni veljeni saanut tyytyä iltasella pieneen leivän palaan.
»Joo... minä menen...» ja otettuaan leipäpinkkansa lähti hän kompuroiden porstuassa, jättäen huoneeseen viinan ja ilkeän lian hajun. »Se oli lystin loppu!» sanoi Liisa katsellen vuoroon Viion leskeä vuoroon Elsaa, joka istui kädet helmassa ja tuijotti eteensä.
»Täti, saanko minä mennä noille tytöille noutamaan hernettä?» kysyi hän innoissaan ja oli jo ajatellut miten hän tunkeutuisi väkijoukon jaloissa ja toisi vuoroon kullekin tytölle ja miten tytöt hyvillään nauraisivat hänelle, kun hän toisi, ja miten nuo muut ihmiset haukkuisivat ja töykkisivät häntä.
Kumarahartiainen äijä, saha ja kirves vasemmassa kädessä, oikeassa sauva, millä hän tunnusteli vuoroon maata vuoroon seinää, vaelsi siinä varovin askelin. Se oli »Sokea Olli», joka meni talosta puunsärkyä kysymään. Minnekä Olli menee? Pormestarille. Näepäs! Kyllä Olli tiesi, missä hän milloinkin oli.
"Mutta minä tunnen heidät", puuttui puheeseen Regina täti, kohottaen päätään ompeluksesta ja katsoen terävästi vuoroon Eugeniin ja vuoroin rouva Bergenstiernaan. "
Hih! AAPO. Onpa nahkahihnansa löylyssä tuolla takana. Pompahteleepa se; pompahtelee ylös, pompahtelee alas, piesten vuoroon hänen selkäänsä ja pakaroitansa. O sinä!
Neiti Smarin pyyhkäisi silmistään kyyneleet salaa Santulta, joka ällistyneenä katsoi vuoroon Esteriä vuoroon neiti Smarinia, ja vihdoin sanoi: »Esteri, etkö sinä jo lähde?» »Odota, istu ja ole hiljaa!» kuului Esterin käskevä ääni. Santtu teki niinkuin käskettiin ja alkoi katsella sanomalehteä, jonka neiti Smarin ojensi hänelle erotettuaan muusta postista, minkä palvelija juuri oli tuonut sisään.
Kauan oli ollut arveluita, jaksaisinko kävellä kirkolle vai pitäisikö minua vetää kelkassa. Lopuksi tultiin siihen päätökseen, että minä saisin istua kelkassa, jota äitini ja muori vuoroon vetäisivät. Siis minä istuin kelkkaan ja äitini peitti minun jollakin, en tarkalleen muista millä, ja minun oli erittäin hauska istua näissä ajopelissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät