United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei tarttunut kivääriin, vaan sitoi valkoisen liinan seipään nenään ja viittasi sillä voutia, joka juuri parhaillaan puuhasi tykkien uudesta lataamista, tulemaan hänen luoksensa. "Malttakaa", sanoi hän heleällä, raikkaalla äänellään, joka kaikui yli sotahuudon. "
"Torbjörg, pese itsesi puhtaaksi ja järjestä vierashuone voutia varten, ja sitte täytyy lähettää hakemaan Annaa auttamaan meitä, sen verran kuin hän kykenee... Jörgen kyllä juoksee sinne", huusi rouva, nähden että tarpeellisimmat apulaisistaan vähitellen hävisivät.
Hän menee Maron-neekerien luo. He tappavat nuoren herran. Vouti saapi koston ja paljon rahaa. Hän ei odota siksi, että Maron-neekerit tulevat rahaa noutamaan. Hän ottaa itse edeltäkäsin ja panee varastetun tavaran hyvään talteen. Sitten hän elää kuin rikas herra, ostaa kartanon ja orjia, pitää itse voutia, eikä tee muuta kuin polttaa sikarria ja kiduttaa mustia raukkoja. Minä tunnen voudin.
Herkules nyykähytti päätänsä, antoi muutamia käskyjä suurimmasta varovaisuudesta, ja seurasi sitten ystäväänsä huoneesen, johon herra Vanderstraten jo oli saapunut. Herra parka näytti tuiki toivottamalta. Kalpein kasvoin, käsiänsä väännellen, makasi hän nojatuolissaan, milloin kiroten petollista voutia, milloin valittaen surkeata, milt'ei auttamatonta tilaansa.
Silloin Tristan näytti lohikäärmeen kielen sekä vaati voutia taisteluun kanssaan, johon vaatimukseen tämä ei uskaltanut suostua, vaan tunnusti rikoksensa. Sitten Tristan puhui seuraavasti: "Jalot herrat, olen tappanut Morholtin, mutta olen tullut meren yli tarjoamaan teille rauhaa ja sovitusta.
Minun heitä metsissä etsiessäni, seisoivat nuot konnat aivan silmiemme edessä ja nauroivat petettyä voutia, joka oli väärillä jälillä. Mutta lopussa kiitos seisoo, ja kaikki turhaan valvotut yöni tulevat palkituiksi, kun saan käsiini tuon tokinaisen nuorukaisen joukkoineen. Jos oikein tunnen herra Vanderstratenin, niin hän lähettää hänet ensimäisessä laivassa takaisin vanhaan maahan."
Tuon nähtyään vouti parin piian kanssa riensi pellolle ja huusi: »Tulkaa pois sieltä, ei röökinöistä ole, näemmä, enemmän kuin porsaistakaan.» »Uh! Kuinka sinä saatat pitää tuollaista voutia?» sanoi everstinna. »Minä panisin hänet heti pois. Hän on hirveän tyhmä. Ei hänessä ole rahtuakaan educationia.» »Hyvä kälyni, minun ei auta sitä katsoa.
Harmaatakkinen konttorin vahtimestari asetti vanhalle pelipöydälle samovarin, teekannun, lasin rikkinäisine vateineen, astiallisen kermaa ja raksun bolhoviläisiä rinkeleitä, kovia kuin piikivi. Paksu mies meni ulos. "Kukas se on?" kysäsin minä vahtimestarilta, "voutiko vai?" "Ei ole. Hän oli ylimmäinen rahanvartija ensin, mutta nyt on hän pääkonttoristi." "Eikö teillä olekaan voutia?" "Ei ole.
Ei ollut lohi, oli neito kalan hahmossa, aave Annikin näköinen... Ja siitä lähtien syytää vouti veteen kaikki kalat, jotka se padosta haaviinsa saa, heittää olkansa yli koskeen. Hulluksi alkavat katsoa voutia hänen oman talonsa väki ja vieraat.
Vielä kerran syleili Emmerich enoansa, puristi mustan ystävänsä kättä ja hyppäsi, ennenkuin kukaan saattoi sitä estää, ikkunasta maahan. Vakavilla askelilla lähestyi hän voutia, sanoen: "tässä olen, petollinen konna; tee nyt minulle, mitä pahinta voit, minä en sinua pelkää, minä nauran sinun vihallesi ja vielä viimeinen silmän-iskuni on ilmoittava, kuinka syvään sinua ylenkatson".