Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Ennen oli minulla alituisesti tuskia, niin että minun täytyi huutaa. Nyt tunnen minä niitä ainoastaan vähän silloin tällöin, mutta he ovat sanoneet, että minä en tule tuntemaan niitä sitten enään, kun olen täydellisesti parantunut." Ikävintä oli se, ett'ei Euphrasie voinut saada takaisin voimiaan.
Mutta silloin olisi heidän välttämättä myös mentävä naimisiin. Johannes oli alkanut omalla tahollaan, huomaamatta ja aivan vähin erin jälleen yhteiskunnallistua. Hän kaipasi työtä, toimintaa. Jotakin ulkopuolista, jotakin reipasta, kovaa ja vaikeata, missä jälleen koettaa voimiaan. Sitäpaitsi hän kaipasi omaa kotia.
Kunpa tuotakaan olisi ollut ehdon kyllältä, mutta niin ei ollut, sillä Ilmarin talossakaan ei ollut suurin poisanteen varaa. Tämän tähden Juuse ei pitkiin aikoihin saanut minkäänlaista syötävää. Nälkä kalvoi ja jäyti yhtenään hänen heikontuneita voimiaan.
Katto oli jyrkkä ja sentähden vaarallinen liikuntapaikka hänen säikähtyneille vastustajillensa; hänelle taas, joka oli niin tottunut semmoiseen ja jonka liikkeet olivat niin notkeat, tarjosi se tarpeeksi turvallisuutta ja antoi hänen vapaasti käyttää voimiaan, kun sitä vastaan hänen vastustajansa, jos vähänkään koettivat ehtiä vastarintaa, olivat vaarassa pudota maahan.
Nyt aikoi hän lähteä kiireesti ulos, mutta ihme ja kumma: hänestä tuntui niinkuin jalat olisivat kadonneet hänen altaan, tahi niinkuin hän olisi juottunut tuoliin kiini. "Mitä hittoa tämä nyt on!" ärjäsi hän, ponnistaen voimiaan. Hän pääsi jo liikkeelle, mutta kankeina olivat yhäti jalat, liekö siihen syynä sitten ollut tauti vai pelko. Hän istui jo taasen vosikan roskassa.
Tämä oli niin vähentänyt hänen voimiaan, ettei hän enään jaksanut nostaa kolmea kiloa raskaampaa myttyä ja hänen oma painonsa oli alentunut 30 kg.
Mä pohjan virtain maassa Sen hurmemettä join, Sen leimutaivahassa Vaan tulta nähdä voin, Ja siksipä syömeni sykkii Ja taistohon houkuttaa, Se turha ei oo, sillä tykkii Se kostamaan sorrantaa! Haudan kaivaja. Mä kaivan hautaa kielen sortajalle, Mi vielä kerran koettaa voimiaan Ja kätken hänen patasaven alle, Se ett'ei sieltä nouse milloinkaan.
Kun minä katselen meren iloisia aaltoja ja ajattelen sitä syvää surumielisyyttä, jota kallion pimentoon painunut vuonon pohjukka kuvastaa, silloin on kuin näkisin kuvan ihmiselämästä, joka iloisen vapaana riemuitsi lyhyen aamuhetken, mutta joka sitte ehkä voimiaan koettaakseen tai lapsellisen uteliaana ja ymmärtämättömänä, ehkä myöskin esteitä pelkäämättömänä rakkauden vaatimana pyrki lähemmäksi rannan mahtavia kallioita.
Toinen taas ei huoli voimiaan untouttaa työn teolla, vaan viettää aikaansa ilossa ja hupaisuudessa. Siinä hänelle kasvaa nautintohimo senlainen, ett'ei siitä ikänä omin voimin vapaaksi pääse. Hän tulee viimein työhön kykenemättömäksi, ruumiilliset ja hengelliset voimat tylsistyvät ja yltyneet himot eivät anna hänelle hetkeksikään lepoa.
Tuollainen järjestelmällisesti alaspäin kaivautuva kala on usein kaikista vaarallisin, sillä säästäen voimiaan viimeiseen nykäykseen se saattaa yht'äkkiä heittäytyä menemään omaa painoaan kuin halko, pysähtymättä ennen kuin vasta tyynessä vedessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät