United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mikaeli kokosi pöydältä nahanjäännökset, kääri ne tötteröön, otti valmiit pieksut, läjähytti niitä vastatusten, pyyhkäisi esiliinallaan ja ojensi rengille. Tämä otti jalkineet ja sanoi: Hyvästi nyt, talonväki! Voikaa hyvin! Kului siitä vuosi, kaksi.
Antaessaan hänelle setelipakan, hän sanoi: "Paroni, tässä lupaamani laina, sen saatte, tytärteni ette. Vait! ei sanaakaan enää. Voikaa hyvin!" Hirmuisen kolkkoa oli kreivin puhe. Alfons lausui, pistettyään ensin rahat taskuunsa: "Herra kreivi, te murhaatte täten elämäni." Mutta poismennessään hän naurahti ja sanoi: "Hyvä juttu!"
Saavuttuaan pienen, lahteen pistävän hiekkasärkän luo, hän meni pitkin tuota kapeata kielekettä niin kauas kuin pääsi, seisahtui veden rajaan ja kääntyi luoteeseen päin. Siellä oli Rooma, hänen Roomansa. "Voikaa hyvin", sanoi hän liikutettuna, "voikaa hyvin, te kuolemattomuuden seitsemän kukkulaa. "Voi hyvin, Tibervirta, joka huuhtelet vuosisatojen arvokkaan tomun mukaasi.
Voikaa hyvin, elkää unhottako ystäväänne ja kuningastanne. Muistatteko minua hyvyydellä, muistatteko?" "Kuolemani hetkeen asti muistan minä teidän majesteettinne ääretöntä armoa!" huusi Signe ja kiiruhti ovesta ulos puhumattoman Valdemarin kanssa. Cecilia astui sisälle ja kuningas meni häntä vastaan.
"Hyvästi, voikaa hyvin", sanoi Couteauska. "Te saatte minun myöhästymään junasta. Minulla on paluupiletit, toiset odottavat minua asemalla. Siitäpä vasta tulisi kaunis soppa!" Hän hyökkäsi ulos, ja Mathieu seurasi hänen kintereillään. Kun Couteauska oli istuutunut vaunuihin, ja ne lähtivät taas liikkeelle, huudahti hän: "Uh ... No sepä oli hyvä ... Kuulitteko tuota Norinea?
Hän vastaan otti sanoman kauhealla levollisuudella ja ulkonaisesti surua osottamatta. Olen rakastanut häntä niin monta vuotta, supisi hän itsekseen ja sanoi sitte ääneen: Missä hän lepää? Tahdon käydä hänen luonansa. Voikaa hyvin, hän odottaa minua. Tulenko kanssasi? ehdotti joku. Ei, menen mieluimmin yksin. Hän meni ja me emme nähneet häntä koskaan enää.
Mutta Pilgrim oli armoton kaikkia hyviä ihmisiä kohtaan, hän ajoi ohitse pidättämättä missään. Missä akkuna aukeni ja joku huusi re'en perään, siinä Maisukin huusi ääneensä: "Voikaa hyvin ja jääkää Jumalan haltuun!" vaikka siitä ei voinut paljon kuulua kulkusien kilinältä. Maisu kumminkin oli huutanut hyvän sanan noille hyville sieluille; tiesi, koska toiste saa sanoa samaa.
Auttaessani tytärtänne olen tehnyt velvollisuuteni ja tahdon nyt poistua. Voikaa hyvin!" "Ei, ennenkuin saan tietää nimenne", huusi isä tarttuen nuoren miehen käteen. "Minkätähden sitä tahdotte?" Kivisydän kysyi. "Säilyttääkseni sitä miestä muistossani, jolle olen kiitollisuuden velassa", vanhus vastasi. "Turhaa on että tiedätte nimeni", nuori mies virkkoi.
Jaa, teidän täytyy olla viaton, sillä se kivistäisi minun sieluni sisustaa, jos te te olette vielä niin nuori ja kaunis se olisi surkuteltavinta, jos voikaa hyvin, jalo neitiseni! Te kuulette sen pian minulta sillä, niinkun sanottu on, minun pitäisi vielä tänä päivänä saada teistä tietoja. Taivas suokoon, että ne olisivat hyviä! Mutta minä pelkään! Voikaa hyvin! voikaa hyvin!"
Senvuoksi hän vielä kerran sanoi hyvin painavasti: "Jassoo!! Nyt ymmärrän syyn kieltoonne. Voikaa hyvin, herra kreivi!" Ja sen sanottuaan pastori meni, mutta ovelta hän kääntyi takaisin, hän oli näet unohtanut uuden huopahattunsa lattialle ja ovessa hän vielä sanoi itsekseen: "Jassoo!!!" Kuinka kauan pastori lie surrut ensimmäistä rakkauttaan, sitä en tiedä.