Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Neiti vastahan sanovi, Kautokenkä kantelevi: "Vilu on olla viltin alla, Kolkko korjassa eleä." Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Avasi parahan arkun, Kimmahutti kirjakannen, Nostelevi, näyttelevi, Katselevi, kääntelevi Kultasuita sukkasia, Vöitänsä hopiapäitä. Niin tuli rekehen neiti, Korjahan kohenteleksen, Itse laitohon las'eksen, Alle viltin vieretäksen.
»Eivät näet ryökäleet ole muistaneet illalla lämmittää, jotta tarkenisi kunnolleen olla!» harmistui Jussi. He istuivat kauvan aikaa lattialla vastatusten, polvet pystyssä, kunnes Jussi jatkoi: »Vilu minullakin on.» Antin mieleen muistui Jussin ihana saunalöyly ja hän kysyi: »Kylvetkö sinä monesti viikossa?» »En kuin kuusi kertaa.»
»Uih, kuinka minua pöyristyttää, on kovin vilu!» valitti Iiri. »Lähdetäänpä juoksemaan», ehdotti Arvo, »ehkä jaksaisit; sitte sinun tulisi lämmin». »Kyllä jaksan, mutta minnekkä juoksen?» sanoi Iiri.
He kulkivat Kustaa Adolfin torin poikki ja lähestyivät Norrbron siltaa. Sinä olet aivan läpimärkä sateesta, pikku tyttöseni sanoi hänen seuralaisensa lämpimästi. Minun ei kuitenkaan ole vilu, virkkoi tyttö; minun rinnassani polttaa kuin tuli ... mutta minne sinä aiot mennä?... Emmekö kuljekaan sillan yli?
Minä en tahdo vietellä sinua juomaan, mies; jos en erehdy, niin olet sinä maksava minulle koko viimeisen kerran otokset; mutta minä en ole niin epäkohtelias, että sitä vaadin; vaan en minä aio täällä seisoa tyhjin suin, hyvät miehet", ja kääntyen mieheensä sanoi hän: "sinä näytät niin vilusta siniseltä, että minulle jo tulee vilu, kun vaan katson sinuun; meillä on oivallinen takkavalkea sisällä, ja minä menen laittamaan sinulle totilasin, en liian heikkoa, että se kylmän karkoittaisi, ja minä tulen loukatuksi, Richard, jos sinä menet matkaasi etkä maista yhtä ainoata pisaraakaan, joka on tavallista asioita tehdessä yhtä ainoata pisaraa".
KULLERVO. Kurja armona osansa Maurutkoon! Minäpä viillän Elämäst' omin käsini Kohtaloni. Luupalanko Tai lihanresuja voitan; Vilu, nälkä tai verinen Surma voi osani olla, Mut omista töistäni se Tähkä olkoon! TY
Hän vaan kertoo, kuinka hän edellisenä iltana kävi mataramaalla ja kuinka siellä kuuli rastaan laulavan naimattoman tytön ja naidun miniän erilaisesta elämästä. Ja näin oli kuulunut rastahaisen laulu: »Valkea kesäinen päivä, Valkeampi neitivalta; Vilu on rauta pakkasessa, Vilumpi miniävalta.
Saveljitsh toi perässäni tee-neuvot, pyysi tulta, keittääksensä teetä, joka ei milloinkaan ollut tuntunut minusta niin tarpeelliselta. Isäntä meni toimittamaan. "Missäs opas on?" kysyin Saveljitsh'ilta. "Tääll'on, hyvä herra", vastasi ääni ylhäältä. "Tuliko vilu?" "Eipä vielä, kun ei ele muuta päällä kuin ohut nuttu.
Ei kuitenkaan saa rauhaa sydämmeensä, ennenkuin vikansa on tunnustanut. Niinpä on vastasi Meeri hiljaa. Seuraavana päivänä satoi yhä. Mikä lieneekin vaikuttanut, tämä ruma ilmako vai yhtämittainen sisälläolo, ainakin pakotti Helkan päätä ja hänen oli vilu, kun hän läksi alas aamiaiselle.
"Supé'm" jälkeen tanssittiin taasen, ja vasta aamupuoleen erkani seura ja niiden joukossa mamselli Bleklöf oppilainensa. On jotain kohtalaisen parahultaista, sanon minä; sopivan vapauden ja pakon välillä, sanoi mamselli. Kuulkaas Gustafva? Onko hänen vilu, niin kääriköön turkit ympärillensä... On kohtalaisen parahultaista, jota ei kukaan talon tyttäreistä ymmärrä.
Päivän Sana
Muut Etsivät