Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Sitten, ikäänkuin joku merkki, västäräkin viserrys." "Hiljaa!" François Villon keskeytti. Västäräkin viserrys oli kuulunut. Lukuisia askeleita lähestyi. "Siinä on Martti Troussecaille ja kaikki muut Kauniin-Tähden ritarit", hän jatkoi. "Ajetaanpa nyt siis, ja se tavallista sukkelammin, kaikki nämä ruokalajit ulos akkunasta heidän haltuunsa."
Heidän täytyi kulkea sen läpi, tai sitä välttääkseen uskaliaasti ruveta suureen kiertoon. Tämän johtopäätöksen Villon heti paikalla teki. Troussecaille'n vastaus oli: "Seurataan oikeanpuolista tietä. Se on epäilemättä paras." "Niin, mutta vielä nopeammin, jos mahdollista. Minulla on nyt vuorostani jotakin mielessä."
Tästä hetkestä alkaen olen teidän, enkä enää oman itseni." "Vanno!" Ludovik XI otti vanhan huopahattunsa ja pitäen sitä toisella kädellä kamiinin yli, hän toisella osoitti Embrunilaisen Neitsy Maarian kuvaa. Villon lausui vaaditun valan.
Villon nousi jalustimilleen seisomaan. Ja kun oli ko'okas varreltaan, saattoi hän nähdä muiden yli. "Tuhannen sarvipäätä!" hän huudahti, "sehän on karhu! kauhean iso karhu, jota nuori sotamies tai pikemmin oikea lapsi kuljettaa ja tanssittaa."
Hän nousi satulaan, heilutti suurta miekkaansa, kohotti kopeasti päätänsä, ja näin koko loistossaan ajoi täyttä nelistä ritaristonsa luo, joka kokoontui leirin edustalle. "Tuo on oikea ritari!" Villon sanoi. "Täytyisihän niiden, jotka häntä vastaan kestäisivät, olla Roland'eja, Amadis'eja..." "Tai vuorelaisia meidän tuntureilta!" Fritz lisäsi. "Saattepa nähdä heidän taistelevan.
François Villon seisoi vielä paikallaan liikkumatonna, häntä silmillään seuraten, polvet puolittain notkussa, kädet ristissä, niinkuin rukouksissa, niinkuin haltioissaan oleva. Kaksi kyyneltä vierähti silmistä hänen käsilleen, ja herätti hänet. Hän kääntyi nyt astumaan toverinsa luo, huusi tälle kiireesti kaukaa jonkun sanan, hyppäsi hevosen selkään ja kiirehti pakenevan jälkeen.
Minä pidän myös arvossa tuota salaperäisyyttä, johon sinä kätkeyt, sillä ehdolla kuitenkin, että saan hoitaa sinua niinkuin sinäkin minua hoidat; alttiiksi-antamus alttiiksi-antamusta vastaan. Tässä on käteni." Ja kumpikin vaikeni, istuen mietteissänsä. Parin askeleen päässä heistä, Villon ja Troussecaille lopettivat yksinkertaisen illallisensa. "Hyvästi", Martti ystävä sanoi, asettuen nukkumaan.
Mutta kaiken maailman italialaiset, dalmatialaiset, kroatialaiset ja muut suurisuiset palkkasoturit. Hirvittävä armeija. Surkuttelen teitä tosiaan, jos onnettomuudeksi olette joutuneet kahden tulen väliin... Ai, ai! tämä vaatteus teille vasta sopiikin, sen Hugonet takaa! Koetetaanpas nyt takkia." Villon suostui siihen, mutta jatkoi itse kysymyksiään yhä kiihtyvällä innolla ja kiinteydellä.
"Niin", Villon sanoi, joka sen oli ymmärtänyt, "aivan niin, se oli augustinolais-munkki, jonka nä'imme tuomiokirkon portailla." Sitten kääntyen Fridolin'in puoleen: "Sanoppas minulle, nuori ystäväni, missä iässä hän näyttää olevan?" "Enintäin neljänkymmenen vuoden iässä. Kaksi-toista vuotta minä hänen olen tuntenut, siitä päivästä asti, jona hän henkeni pelasti." "Ja kuinka se tapahtui?"
Se on siellä, kuin minäkin väli-aikaisesti asun." "No! saata minua sinne, pian!" Töin tuskin molemmat toverukset olivat ehtineet Troussecaille'n kamariin, niin tultiin tätä hakemaan Campobasso'n luo. "Tule pian takaisin", Villon hänelle sanoi, "minun täytyy saada kaikki tietää." Runoilija vartosi, vapisten kärsimättömyydestä, ja painoi aina väliin ikkunaa vasten tulisen otsansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät