Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
"Se on totta", Villon myönsi; "mutta, eilen vielä, näin hänen arvoisan äitinsä ... ja muuta en tarvitse tunteakseni hänen poikaansa sydämmen silmillä. Sydämmellä on hyvät silmät!" Herttua astui askeleen eteenpäin, huudahtaen: "Olette kohdanneet äitini ... eilen, sanoitte?" "Vähintäin kaksi päivää sitten ... ja taivas soi minulle vielä onnen tehdä hänelle pienen palveluksen."
Villon komensi, temmaten samassa käteensä parilan päältä paistinvartaan, jota heilutti ilmassa ikäänkuin voiton merkkiä. Malpaye oli jo uunin päällä, Baillevent kuroitti hänelle jo kattiloita ja pannuja, joita hän vuorostaan ojensi ulos ikkunasta. Siellä oli niitä vastassa kaikenmoisia käyriä kouria, irvistäviä päitä ja nälkäisiä naamoja.
Bartolomeo on sen meille sanonut ... ja Jumala sen tietää, että hän ei vähiä pelkää!" "Eletään toivossa", opas sanoi, "jos ilma pysyy kylmänä, ei vaaraa sitten." "Mutta, jos se lauhtuu?" Villon kysyi. Bartolomeo silmäili ulos akkunasta, ja sanaakaan vastaamatta hän pudisti päätänsä. "Kuka luulis!" Troussecaille huudahti, "minäkin tässä toivon pakkasta."
Ja yksimielisen suostumuksen jälkeen hän istuutui ylimmäiselle sijalle, joka seisoi kunniapaikassa. Villon ja Kilian istuutuivat toiselle puolen; toiselle taas nuo neljä tuntematonta. "Teidän on vuoro ensin", runoilija alotti, "sanokaa meille nimenne." "Nimeni on Gent", ensimäinen vastasi. "Kaupunkini oli rikkain, kukoistavin ja vapain, mitä ikänä voi löytyä.
Samoin kävi toisen ritarin ja myös toisen hevosen. Nopeammin kuin villikissa syöksee saaliinsa niskaan, Troussecaille ja Villon karkasivat kaatuneiden vihollistensa päälle. "Sitokaamme ne varmuuden vuoksi", lausui entinen maankulkija, "minä puolestani sitä lajia hyvin osaan ... ja, niinkuin olet voinut huomata, köyteni kyllä pitävät."
Ovesta astui sisään muuan mies, yksi noita vaaleanharmaasen ja punaiseen puettuja nuorukaisia, jotka vapa-ehtoisina aseenkantajina herttuata palvelivat. Häntä seurasi eräs vanhus, selkä köyryssä ja mitä alamaisimmalla käytöksellä: se oli tohtori Galazzo. Villon kohosi verkalleen.
Villon huudahti, "sepäs on oikea Herkuleen nuija!" Tällä välin kylänvanhin oli astunut esiin. "Kuinka voitte toivoakaan niitä kurittavanne?" hän sanoi; "olihan niitä kolmatta sataa; eikä teitä ole..." "Tulkaa kanssamme", Starck keskeytti, "niin meitä on useampia... Ja, ken tietää, ehkä meihin vielä tielläkin yhtyy uusia lisäjoukkoja." "Olkoon menneeksi!
Kun sitten pimeä taas oli palannut entistä synkempänä, eräs liikutuksesta vapiseva ääni huudahti: "Se on hän! se on Villon! Hän on hengissä! Hän on pelastettu!... Vetäkööt nyt Troussecaille'n hirteen, hän kuolee tytyväisnä." Ja runoilija tunsi kahden karkean huulen koskevan hänen poskiansa. Pari lämmintä, rehellistä kyyneltä jäi niihin.
Jokainen läsnä-olevista oli hiljaa ja varovasti väistynyt syrjään, paitsi Villon, joka tämän viimeisen sanan johdosta jäi paikallensa. Kumealla äänellä, hampaiden välistä herttua jatkoi: "Campobasso! jokin ilmi-anto... Ahaa! kyllä ymmärrän ... että muka hyvän palvelijani hylkäisin... Vanha juoni, jolla ei minua petetä. Päin vastoin.
Villon huudahti: "Minä tarjoudun oitis saattamaan tämän asian hänen tutkittavaksensa. Hän tuntee varmaankin tämän Campobasso'n. Ken tietää! ehkä se on kauhea isku, jonka Burgundilaisille saatamme tehdä. Minä sitä ikäänkuin vähän aavistan, toverit." Kaikesta huolimatta nuo muut neljä vastustivat. "Olette edeltäkäsin hyväksyneet enemmistön päättäjäksi. Meitä on neljä kolmea vastaan. Kuolema!"
Päivän Sana
Muut Etsivät