Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Kolmen kuukauden uljas elämä oli kohottanut tuon langenneen neron. Entinen maankulkija oli muuttunut ja muodostunut. Hän oli nykyään aivan toinen mies. "Rouva", hän sanoi, "minun tulee ennen kaikkia teille ilmoittaa oikea nimeni. Surkean kuuluisa kun se on, sen on jo täytynyt tulla teidänkin korviinne. Minä olen François Villon."
Nuoren herttuan hevonen kaatui. Hän itse joutui alle. Hän oli hukassa. Villon heittiikse hänen eteensä, peitti häntä ruumiillansa ja puolusti miekallansa. Munkki sattui samassa kulkemaan ohitse; munkki oli joka paikassa, missä vaara uhkasi. "Starck!" Villon huusi hänelle, "tänne, Starck! Auta minua häntä pelastamaan!"
Kaksi kättä tarttui hänen kurkkuunsa, ja ääni sanoi: "Suokaa anteeksi, matkamies ... minun tekisi mieleni vaihettaa kanssanne vaatteita, etenkin jos joku ecu sattuisi taskuissanne olemaan." "Tuhannen sarvipäätä!" Villon huudahti; "se on Martti Troussecaille!" Tästä lempi-kirouksesta hänet Troussecaille oitis tunsi. "François ystäväni! Eiväthän siis saaneetkaan sinua kiinni?
"Vanno vielä", kuningas jatkoi, "vanno että pidät ominasi kaikki minun vastaiset riitani ja olet aina valmis vastustamaan, sortamaan, vainoomaan ketä tahansa minun nykyisistä ja tulevista vihamiehistäni ... sanalla sanoen, koko maailmaa paitsi minua itseäni!" Villon veti kätensä pois, raapi korvansa ta'ustaa ja vastasi: "Yksi ainoa ihminen löytyy, jota en tahtoisi lukuun ottaa, sire." "Kuinka?
"Vaan sehän näyttää siltä kuin pakenisin pahan työn tehtyäni." "Aivan niin. Minäpä huudan vielä apuakin, julistaen sinut karkuriksi." "Vaan sitten nuolia ja kuulia rupee päälleni satamaan..." "Se on sinun asiasi. Joko tämä koetus sinua hämmästyttää?" "Ei vähääkään, sire. Ja todistukseksi... Jumalan haltuun!" Villon riensi jo akkunaa kohden. Kuningas pidätti hänet.
Tie auki Haamu-Villon'ille! Lopuksi vaan, koska minulle on varsin tärkeätä päästä kunnialla pakoon ja Teidän Majesteettinne siten saa vielä paremman perusteen syytökselleen ... suonette minun varastaa vaippanne... Hyvästi, sire, voidaan hyvin!" Vastausta odottamatta, Villon siirsi syrjään toisen akkunaverhoista.
Hän pöyhisteliksen, heilutti ruumistansa, keikkui sinne tänne korkealla tuolillansa ja tuon tuostakin, ikäänkuin puhujaa vielä enemmin kiihoittaaksensa, hän kertoi: "Tuo on oivallista! Totta Jumaliste! Jatka toverini ... jatka, jatka!" "Ah, sire", Villon vihdoin lausui, "jospa Teidän Majesteettinne antaisi minun vähän hengähtää. Juotavaa tänne! kurkkuani karvastelee!"
Villon ei voinut olla hämmästystään uudestaan näyttämättä. "Johan nyt! ja minäpä luulin, sire, että sotaa halusitte." "Tollo!" kuningas vastasi, "hän jatkaa sodan, jos häntä rauhaan kehoitan ... samoin kuin hän vielä enemmin tuohon Italialaiseensa ihastuu, jos häntä kiellän häneen luottamasta. Joko ymmärrät?" "Jo vähän, sire; te olette suuri valtioviisas."
Tällä välin Villon seisoi oven edessä, korvat sojossa, varras kummassakin kädessä, vallan valmiina hänkin vuorostaan pakenemaan, mutta viimeisenä, niinkuin kapteeni uppoovasta laivasta. "Hiljaa!" Troussecaille'n ääni ulkona käski, "kuulenpa kovaa melua pihalta." "Ja minä käytävästä", Villon jupisi, painaen kiiruimman kautta silmänsä avainreikään.
Sitten neljä tuhatta Savoijalaista Romont'in kreivin johdolla, kymmenen tuhatta kondottieria Piemont'ista ja Milano'sta, ynnä vielä paljo muita kaukaisemmista paikoista. Kaikkiansa, lähes viisi-kymmentä tuhatta." "Juuri sama määrä, jonka kuningas minulle mainitsi", Villon mietti.
Päivän Sana
Muut Etsivät