Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. joulukuuta 2025
Tuo punainen, höyryävä hirviö paiskautui myöskin veteen ja näytti pärskyen ja kohisten lähtevän häntä takaa ajamaan. Nyt karmivat kylmät väreet todellakin Mustin selkäpiitä. Hän vilkaisi kuitenkin vielä taakseen, tullen nyt vaaran koko suuruudesta täysin vakuutetuksi. Eihän se ollut enää kuin muutaman sylen päässä. Nyt, nyt, nyt se päästi jo riemuhuudon: No, hei Musti!
Siellä hän rupesi puuhailemaan jotakin tarhan särkyneen veräjän ääressä, sitten meni pihan yli maitohuoneeseen, toi sieltä vanhan kiulun ja kulki taas pihan yli, niinkuin talon toimissa ainakin. Tyttö katsoi aina vaan. Heikki jätti kiulun talliin, mutta otti sieltä Manun kirveen ja meni taas maitohuoneeseen, jonka ikkunasta hän vilkaisi tuvan ikkunaan, vieläkö se tyttö katsoi.
Ja nyt hän alkoi lukea seuraavaa runoa, väliin kirjaan katsoen, väliin ulkomuistista, jolloin hän aina kirjan yli minuun vilkaisi: Eikös se ole mainiota runoa, kun sanoo, että »kasvoin kuin karankokuusi, nousin kuin noropetäjä», ja kun sitten sanoo, että jos äiti eläisi, niin »ei se lapsi näin kävisi nukkavierulla nutulla, karvavieru-kauhtanalla!»
Johannes sanoi nuo sanat melkein ääneen itselleen eräänä aamuna herätessään. Sitten hän säikähti, aukaisi silmänsä ja vilkaisi vierelleen, missä Liisa vielä nukkui voitollinen, autuaallinen ilme kasvoillaan. Nousi, peseytyi hiljaa, pukeutui sekä otti hatun, kepin ja hansikkaat ulos lähteäkseen. Liisakin oli jo herännyt ja seurasi sanaa puhumatta hänen liikkeitään.
Tässä on meidän tyttäremme ... Elli, kuinka sinä seisotut ovensuuhun? Elli meni antamaan kättä vieraille. Hyvää päivää, pikku Elli, kuinka sinä voit?... No? etkö sinä tahdokaan suudella? Elli oli vetänyt päänsä pois, kun vieras rouva tahtoi suudella. Hän on niin ujo, kun niin harvoin näkee vieraita, selitti äiti hämillään ja vilkaisi isään, joka jo katsoi häneen tyytymättömän näköisenä.
Vasen kylki edellä ja paperivihko kädessä juoksi hän ulos ja sisälle, saliin ja kammariinsa. Hän tunsi juhlallisen hetken lähestyvän. Hän vilkaisi itseään edestä ja takaa. Tunnenpa nyt seisovani verkaisessa asussa. Ja pääni hän katsoi peiliin ja iloitsi ohuesta tukastansa, joka kiilsi kuin nuoltu vasikka. Vaan tässä, tässä on luento, joka merkitsee paljon!
Hän kumartui hitaasti Esterin yli, painoi suutelon hänen huulilleen ja kuiskasi: "herää, pikku unikeko, kohta olemme kotona!" Ester avasi nopeasti silmänsä, niissä oli sama helmihohde kuin heräävän lapsen silmissä, ja hän vilkaisi ympärilleen hämmästynein, puoli-unisin katsein.
»Kuin sinä yksin, tarkoitat kai», hän vilkaisi veitikkamaisesti Lettaan. »Tahdonko minä koskaan maailmassa muuta kuin mitä sinäkin, Jakob?»... Jos joku heidän tultuaan kotiin olisi kysynyt, paistoiko kuu, olisivat he varmaankin kurkistaneet ikkunasta, miten oli. Vihdoinkin he olivat päässeet rauhaan.
Eero nykäisi hiukan hermostuneesti puhdasta kaulustaan, vilkaisi ohimennen Oskarin peiliin ja pyyhkäisi otsalle valuneen tukan pois silmiltä. Sitte meni hän etsimään omaistensa seuraa. Vasta illalla palasivat Eeron ajatukset Elinan viime sanoihin ja siihen erikoiseen merkitykseen, mikä tällä päivällä oli häneen nähden.
Toinen rahtilainen vilkaisi Kenoseen ja vahvistaa julisti muristen: »Ooo-on!... Valmishan tässä on kulku Kenoselle.» »Valmis on kulku!» murisi joku, ja eräs jurautti syläistessään: »Vaaa-almis!... Kun vain tämä Kenonen ompelee pitsiä Anna Liisan paidan helmaan.» Niin sitä kehua jurnuteltiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät