Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Usein vilahti hänessä näihin aikoihin ajatus: "Mahtaakohan Ester jotain tietää, eikö kukaan liene ollut kyllin hienotunteinen ja ystävällinen nimettömästi lähettääkseen hänelle lehden?" Oikeastaan oli Ester ainoa, jota hän pelkäsi; kenenkään toisen katsetta ei hän arastellut, tuntuipa se hänestä kuinka uteliaalta ja tarkottavalta tahansa, mutta Esteriä hän ei enää koskaan voinut katsoa silmiin.
Sitten peitti hän särjetyn ikkunan, suojellakseen sairasta kylmältä. Noin minuutin aika kului hiljaisuudessa. Hetkisen perästä vilahti aurinko näkyviin. Tämä aivan tavallinen tapaus sai kumminkin sekä kreivin että papinvaimon vapisemaan. Mutta sitä kesti vain muutaman sekunnin ajan. Aurinko katosi taas pilviin. Olipa melkein niinkuin olisi kuullut kahden sydämen sykkivän.
Suurimman osan elämästään oli hän uhrannut lukemiseen ja urheiluun. Näin ollen hänen elämäntapansa olivat hyvin yksinkertaiset. Hän peseytyi äkkiä, veti uuden vaaleansinisen tykistö-upseerin univormun yllensä, sitten saappaat, sitoi hopeoidun vyön vyötäisilleen ja nosti sapelinremmin olkapäilleen. Laskiessaan furaskan päähänsä hän vilahti peiliin, oliko se suorassa ja lähti ulos.
Kärryjen kääntyessä kylään vilahti hänen silmäänsä aukean takaa pumpunvarsi ja keltainen talo; salaperäinen hymyily levisi hänen kasvoilleen, kun hän katsahti sinne päin. Mutta Reetta ei nähnyt häntä; silmiään räpäyttämättä ja luonnottoman virkeästi katsoa tuijotti hän eteenpäin höyryäväin hevosten yli. Kylässä oli ihmisiä ovissa ja ikkunoissa hääväen ohi ajaessa.
Väliin näkyi noita kullalla ja hopealla silattuja portteja vastaan loistava turbaani ja tummat kasvot; väliin kiiltävä roomalainen kypäri; väliin tuo tuttu valkoinen levätti, jonka alta vilahti toisinaan kultainen, loistavasti kirjailtu vyöhyt, toisinaan yksinkertainen nahkavyö, joka kiinnitti alusvaatteita.
Matkallani tänne sivuutti meidät eräät vaunut, jotka kiitivät täyttä vauhtia eteenpäin. Minä en voinut nähdä vaunujen sisään; vaan ajajan istuimella tunsin vanhan Dubois'n. Hän kyllä vilahti sivuitseni pölypilvessä, vaan minä olen varma hänestä; ja minä sanoin itsekseni, mitä nyt sanon teille, ei ole aikaa panna hukkaan!" "Ei aikaa pannakkaan hukkaan", vastasi Trudaine lujasti.
Jos sähkö olisi palanut, olisi Nelma nähnyt hänen katselevan suu auki. Niin, hän oli kuin pilvistä pudonnut. Siinä nyt oli ... hänen Nelmansa..! Se ... viaton tyttö. Sellaisesta olivat ennustukset hänelle puhuneet. Povarirouva... Ja unet. Sakriksen päässä vilahti kiukku povarirouvaa kohtaan. Sitten Sakris palasi vaiti sänkyyn. Nuorta ja verratonta oli hän keväällä ajatellut.
Kylmän, alasputoavan vedenkin alta vilahti ruskeannäköinen puna ja kun voimakas nainen kädet levitettyinä heitti päänsä pudistaen taaksepäin ja avosuin hengitti syvästi saatuaan virkistystä, näyttivät hänen huulensa tumman sinisiltä valkoisien hampaiden rinnalla. Minä katselin Ilseä. Hän katseli sinne ikään kuin unhottaen kaikkea muuta; ja hänen teräksen siniset silmänsä osoittivat syvää huolta.
Pahan mielen välähdys vilahti sielussa, kun ei ollut tullut antaneeksikaan tuota tytölle. Miksi hän ei ollut sitä antanut? Siksi vaan, kun oli tuntunut silloin siltä, kuin sen antaminen olisi ollut samaa kuin häväistys tytölle. Mutta olihan hän suudellutkin tyttöä, ja sehän nyt toki lienee häväistystä, jos mikään. Kyllähän saattoi niin olla, mutta ei se vaan siltä tuntunut.
Varsin yksinkertainen asia! »Minä yritin», selitti Miina, »kurkistamaan ikkunasta, kun minun silmääni yhtäkkiä vilahti, kuin olisi neiti Esteri tullut». »Miina näkee näkyjä!» Miina ilahtui siitä. »No silloin tämä on neiti Esterin häiksi», sanoi hän ja lyöden käsiään yhteen jatkoi: »Ja hän saa sen sen niin mikä ihme se olikaan? sen senaattorin! Pankaa mieleen, että Miina on sen sanonut!»
Päivän Sana
Muut Etsivät