United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
En viivyttele täällä purjehtimassa tämän saaren ympäri enkä aio, kuten ensin ajattelin, etsiä asutusta enkä tavata kuningasta tai valtiaita tai tuhlata täällä enää aikaani, koska näen, ettei täällä ole kultakaivoksia. Kasveista ja kukista emme tunne ainoatakaan paitsi aaloeta, jota olen täällä paljon ottanut laivaani Teidän Korkeuksianne varten. Eilen satoi paljon.
Meitä on siis tässä kolme aviomiestä ja kaikki me olemme viime yönä nähneet vaimomme. Mutta uusi tuttavani heittää myttynsä olkapäälle ja huutaa: Ja nyt pois tökötinhajusta! En tiimaakaan minä tässä pesässä enää viivyttele. Häneen liittyy pari nuorempaa miestä ja he lähtevät raivautumaan väkijoukon halki.
Ethän sinä minua enää vihaa, niinkuin eilen väitit? ANNA LIISA. En. En sinua vihaa, Mikko. En sinua, enkä ketään. MIKKO. Kuulittekos ? Mitä sanoin minä? KORTESUO. Elä viivyttele enää, Anna Liisa, vaan mene ja tule pian takaisin, juhlapuvussa ja iloisella mielellä. ANNA LIISA. Niin tulenkin, isä. Juhlapuvussa ja iloisella mielellä. Hyvästi siksi!
"Minä viivyttelemättä puhuttelen rakennusmestaria lähimmäisessä kaupungissa" vastasi nuori mies nousten ylös tyytymättömyyden, vieläpä perinpohjaisen vihastuksenkin tunne näkyi selvästi hänen kulmakarvojensa välisestä rypystä "enkä kauvan viivyttele ennenkun näytän teille rakennuksen pohja-piirroksen". Amtmanni tahtoi välttää väkisin seurata häntä ulos.
"Siinä tapauksessa saat pitää kiirettä, sillä Vaskiparta ei viivyttele matkaansa. Kuolemantuomio voi yllättää sinut Antiumistakin." Vinitius ei enää kuunnellut. Hänet oli vallannut yksi ainoa ajatus: hän tahtoi nähdä Lygian, ja mietti vain millä keinoin. Silloin sattui onnellinen tapaus, joka raivasi tieltä kaikki esteet: seuraavana aamuna tuli Chilon odottamatta Vinitiuksen luo.
Se on jo monta vienyt eikä viivyttele. Kuoleman hetkellä ei tuska enää sen suuremmaksi uudistunut. Pari, kolme syvää huokausta, ja silloin oli elämä lopussa. Syvästi näkyi vaikuttavan Maliseen tämä eron hetki, mutta hän tahtoi kantaa miehen tavalla surunsa. Vaimoväki ja lapset itkivät hänenkin puolestaan.
Ellen onnistu, niin teillä on miekat, jotka janoavat oikea-uskoisten verta, ja minä jätän ruumiini niille alttiiksi. Vaan en tahdo ympärileikkaamattoman kanssa kiistellä niiden lääkkeiden voimasta, joista profeetan armon kautta olen tiedon saanut, ja minä pyydän ettette mitenkään viivyttele minua tehtävässäni".
"Riittää!" huudahti äkkiä Pekka hypäten jaloilleen. "Tähän saakka en ole siitä pitänyt lukua, mutta nyt en viivyttele hetkeäkään". Hän maksoi markan akalle ja riensi pois. Polonen poika! Hän tunsi nyt aivan hyvin kuinka tauti hänen sisuksiaan kalvasi. Kuinka oli hän voinut niin varomaton olla. Mitä oli tehtävä? Kuinka löytäisi tuon ainoan pelastajansa.
'Nyt anna minulle lapsesi, ja sinä, Heintsi', sanoi hän sille toiselle miehelle, 'sido hänen silmänsä. Vaan Kenoveeva puristi lasta rintaansa vastaan ja katsahtaen ylös taivaaseen hän huusi: 'Oi, Jumala, anna minun kuolla, ainoastaan pelasta lapseni! 'Elä turhia viivyttele', sanoi julma mies. 'Minkä kerran täytyy tapahtua, se tapahtuu.