Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Viinipuun vehreiden oksien alla, Arat faunit lempeä laulaa, Nuo viekkahat veikot. Nuo kelmit, nuo nauravat peikot. Arat faunit lempeä laulaa. Lennosta uupuneet Pitkän jo oomme päivän, Ikävät on askeleet Läpi öisen ankean häivän.
Huipulla Phyleen vuoren, Ylvähän, valkeapään On astunta vaiennut urhon tään, Ja hiljennyt aatos on huima, Ja tyyntynyt tunto on tuima Tuon hurmeen hyrskyvän, nuoren. Glaukopis jättävi armahansa, Ja jumalat meidät vainossansa, Mut yhäti vierillä virtojen Soi helke laulujen hopeisten, Yölintu valveille kutsuu kuun, Ja mettiset kiitävät karkeluun Luo lehväin vihreän viinipuun.
Etelä-Ranskassa kohdellaan viiniköynnöstä kuin vankkaa maalaisnaista, eikä kuten maan pohjoisosassa, niinkuin hienoa neitiä. Se kasvaa jotenkin itsekseen, sateen ja auringon mielivallan mukaan. Viinipuun varret ovat järjestetyt kahteen pitkään riviin ja niistä lähtee tummanviheriäisiä vesoja kaikille haaroille. Välipaikkoihin kylvetään kauraa tai muuta viljaa.
Kreikka ja matkustus siellä tuhansien sitrojen soidessa, jonkinlainen Bakkuksen riemukulku nymfien ja bakkantinaisten keskellä, jotka ovat seppelöidyt viheriällä myrtillä, viinipuun lehvillä ja köynnöksillä, vaunut, joiden eteen on valjastettu tiikereitä, kukat, thyrsos-sauvat, seppeleet, evoe-huudot, soitto, runous ja koko Hellaan käsientaputukset kaikki tämä on sangen kaunista!
Vinitiukselle hän lausui: "Oi sinä keväinen umppu elämän puussa, oi sinä viinipuun ensimmäinen vihanta oksa! Minun ei pitäisi antaa viedä sinua Plautiuksen luo, vaan Gelotiukselle, joka valmistaa kokemattomia poikia elämän kouluun." "Mitä minun nyt pitää tehdä?" "Mitä hän sitten piirsi hiekkaan?
Vielä eivät lehdet putoa puista, vielä hymyilee kaupungin päällä ystävällinen taivas, mutta kunhan nyt viinipuun lehdet kellastuvat, kun lumi lankeaa Albanian vuorille ja jumalat lähettävät vinhat tuulensa Campanialle, niin kuka tietää, vaikka muuttaisi perheineen päivineen rauhaisiin maakyliin. "Ethän toki tahdo jättää Roomaa, Plautius?" kysyi Vinitius äkkiä levottomasti.
Tahi eiköhän jokaisen kristityn ihmisen mieleen siitä johtune hän, joka on sanonut: "Minä olen viinapuu, te olette oksat" Jesus Kristus on viinapuu, jonka taivaallinen isä on tämän maailman erämaahan kylvänyt, ja hänen tahtonsa on, että kaikki maailman kansat tulisivat tämän viinipuun haaroiksi, ja että kaikki ihmiset olisivat tämän viinipuun oksia.
Itsestäni en tahdo paljon sanoa: minä olen ollut niin köyhä, ettei minulla ollut kiveä, jota vasten olisin pääni kallistanut, ja kuitenkin on Herra uudelleen siunannut minua, halpaa työmiestä, tavaralla ja omaisuudella minulla on ollut monta vihollista ja parjaajaa, minä olen paennut kodista ja konnulta niin köyhänä ja hylättynä, etten odottanutkaan enää kohtaavani rehellistä katsetta, ja kuitenkin on Jumala säästänyt minua kelvotonta syntistä tähän päivään asti, jolloin näen sukuni vihertävän kuin laakson viinipuun ja näen ympärilläni koko tämän huoneen täynnä sukulaisia ja jälkeläisiä aina kolmanteen ja neljänteen polveen.
Hän katseli kirjeesen, jatkaen ikäänkuin noudattamalla kirjoituksen ajatussuuntaa, vaikka Saara varsin hyvin ymmärsi että äidin sanat tarkoittivat häntäkin. "Oikean viinipuun oksien ensimmäinen hedelmä on: rakkaus, veljesten keskinäinen rakkaus; tätä rakkautta tuo suloinen Johannes sanoo Jumalan lasten tunnusmerkiksi.
On huomattu se todeksi, että kansat ovat elävät, voimakkaat, valistuneet, tulevaisuutta täynnä samassa määrässä kuin ne sallivat tämän viinipuun mehun vallata itsensä; on huomattu todeksi, että nämät äärettömän monet rodut ja kansallisuudet kuitenkin voivat yhdistyä yhdeksi yhteydeksi ja tehdä tosillensa molemminpuolista onnea, jos he saisivat liittää itsensä tähän viinipuuhun.
Päivän Sana
Muut Etsivät