Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Mutta kun kerroin hänelle, että olin tulemassa äidiksi, ja pyysin, että mentäisiin vihille, nauroi hän minulle vasten naamaa ja kysyi, sopiko sellainen hänen laiselleen, hienolle herralle. Leikkiähän hän vain oli puhunut. Minä olin ensin tulla hulluksi, mutta sitte kun siitä selvisin, olin sellaisella kohdalla, ettei aivoihini eikä sydämeeni mahtunut muuta kuin kaksi asiaa.
En puhunut silloin vielä mitään, vaikka jo panikin mielessäni, että tuosta sen vielä oman itselleni kasvatan. Minä veistelin, Marja sammalta nyhti ja saumoihin latoi. Tupaakin yhdessä tehtiin monena kesänä. Se jos tahtoo, osaa kirvestäkin käyttää. Vaikka oli silloin jo aikaihminen, en häntä sormellani koskenut. Oltiin niinkuin veli ja sisar vihille asti ja vielä vähän jälkeenkin.
Lady Glenalvon sanoo että hän on hyvin suloinen tyttö, ja että hän tulee asumaan hänen luonansa siksi kuin menette naimisiin. Ja koska nuori lady on orpo, niin tulee Lady Glenalvonin setä, herttua, joka on sukua Mordauntin suvun vanhimman haaran kanssa, saattamaan häntä vihille. Minä toivon tietysti sinulle onnea; on jo aika että nait ja tulet vakavaksi."
VALTER. Yksi sana vaan, ja minä päästän teidät heti. Annattehan minulle rukkaset, annattehan? KERTTU. Enkä anna, en, en, en, en! Uskotko sen nyt viimennii, vai pittääkö huutoo vielä kovemmin? Sitten ei auta muu, kuin että minä annan teille. Niin, se on päätetty! Minä en ikinä teidän kanssanne vihille lähde. Ennen istun ikäni ja aikani velkavankeudessa, jos niiksi tulee. KERTTU. Vai niin?
Varo itseäsi, tyttö, nyt ei ole hyvä minun kanssani leikkiä laskea. ANNA. Ei minua koskaan, isä, väkisin vihille viedä, ole varma siitä. ROINILA. Nyt minä jo vimmastun kohta. ANNA. Mitä riitelemme, isä, suotta. Jätä ennen koko tuuma. Naiminen on kahden asia ja kolmannen korvapuusti, tiedäthän sen itsestäsikin. ROINILA. Tiedänkö minä?
"Noo Hermanni! Asetupas nyt vaan koreasti tuohon oikealle puolle ja Manda seisoo tässä vasemmalla. Minä annan merkin silloin kuin teidän pitää polvillenne laskeutua", selitti rovasti. "Jottako vihille?" tiedusti Hermanni pitkäveteisesti. "Niin tietysti, kun rovasti käskee", kiehitti Manda vastaukseksi ja alkoi vetää sulhoaan osoitetulle paikalle.
"Mitenkähän se olisi, rouva, minä sain tässä kirjeen eräältä kotiseutuni vanhalta tuttavalta, jossa hän kaikkein kohtelijaimmasti kysyy, voisinko minä tulla heti sinne, tai viimeistään Pyhäinpäivältä. Minä joutuisin naimisiin hänen kanssansa", sanoi Katri. "Onko hän kunnon mies?" "Hyvä mies; en hetkeäkään epäile hänen kanssansa vihille mennä ja yhteiselämään ryhtyä."
"Mutta et kohtele niinkuin ennen lapsuutesi ystävää ja leikkitoveria. Etkö enää pidä minusta?" "Kyllä, Mellet." "Miksi siis olet niin murheellinen? Kohta vietämme häitämme. Kahdeksan päivän kuluttuahan menemme vihille." "Kuule, rakas Mellet, odottakaamme vielä vähän aikaa, odottakaamme siksi kunnes minä tulen jälleen terveeksi, raittiiksi ja iloiseksi."
Ja Signe lauloi niin että metsän rannat kaikuivat, häiritsemättä sillä seutuansa: Sa kuule, metsä synkkä, kaikuva: Voitanko onnen rakkaudella? Sa kuule laakso synkkä, rauhainen; Hän suoko mulle rakkauden, sormuksen? Sa kiidä, venonen, Ma kuuntelen Metsän synkän kaikua. Mä saanko sitte käydä vihille, Nojata rakkahani rinnalle? Ja nukunko kuin lapsi illalla, Heräänkö armahani rinnalla?
Vaan eipä kuitenkaan saa tulla sanotuksi, että kauniin Perth'in kaupungin kaunein neitonen suljettiin luostariin, aivan kuin veroksi vietävä kana vasuun, juuri vähää ennen kun hänen piti mennä vihille meidän uljaan porvarin Wynd'in Heikin kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät