Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Siinä oli hypätty valtiotaidosta kirjallisuuteen ja viimein pysähdytty hetkeksi teaatteriin, kun Emelie yhtä vilkkaasti kuin sattuvasti kuvaili Scribe-Melesvillen näytelmätehdasta. «Muuten», lausui hän, «on viisasta ja älykästä että näyttämöllä aina esirippu laskee, kun ovat ehtineet viedä sankarin ja sankarittaren vihille.
Hän oli minun herrani tai pikemmin minun isäni, minun puolisoni tai pikemmin minun veljeni, minun rakastajani tai pikemmin minun rakas opettajani... Maunu Tavast sallii sen liikkumattomana tapahtuvan. ANNA: Minä synnytin hänelle pojan. MAUNU TAVAST: Pojan? ANNA: Niin. Mutta meidän täytyi salata hänen syntymisensä. MAUNU TAVAST: Tuo mies ei vienyt vihille sinua? ANNA: Hän oli pappi.
"Hyvin Inkeri elävi: Viikkokaus' on häitä juotu, Toinen lahjoja laeltu, Kolmatta on kuoleteltu, Ei ole vihille saatu Kanssa Eerikki ritarin." Kanteletar III: 32. Klaus Kurki ja Elina rouva.
Hän pani puumerkkinsä, ja minä toimitin aikanaan kuulutuskirjat pappilaan. Eikä se nahjus mieheksi tullut vielä kuulutuspyhänäkään omaansa näkemään. Miksi et tullut? kysyin taas. Uskonhan minä sen sillä, kun sinä olet sen nähnyt. Mutta vihille sen kuitenkin piti itsensä tulla, ja tulihan se. Ja otti omansa kuin kanan orrelta. Eikä ole katumoiksi ollutkaan.
Olen kuullut teidän mitä väkivaltaisimmalla tavalla talonpojan naista kohtelevan, raiskaavan yksin vihille vietävätkin. Olette häpeämätön mies, jonka elämästä on tehtävä loppu! VOUTI Ja kuka on se mies, joka estää minua elämästä niinkuin tahdon omassa valtakunnassani? OLAI Minä olen se mies! VOUTI Pöh! vai tämä tulokas rupee täällä pöyhisteleimään ja komentelemaan. Minä sinulle näytän!
"Siis on hän vaimosi, ja tulevana pyhänä kuuluutetaan ensimmäinen ja toinen kerta, seuraavana pyhänä menette vihille." Elina lankesi Antin kaulaan, ja kyyneleet valuivat poskia myöten. Mutta Elinan vanhemmat seisoivat hämmästyksissään kuin kiinninaulattuina.
Ihan se on ollut niitä valikkotyttöjä aikoinaan ja on vieläkin. Se tuon lieneekin ojaan kaatanut. Piikako hän lie siellä kirkolla ollut, ennenkuin tuon lapsen teki? Piikaihminen. Sitä minä toisinaan olen oudoksunut, että miksei tuo ole ruokkoa vaatinut keltään, tottapa se lapsen isä tuon olisi maksaa joutanut, kun ei vihille taipunut viemään...
Ei ketään aatelisnaista viedä väkisin vihille.» »Ja myöskin on vastoin kristityn hallitsijan velvollisuutta», lisäsi päänunna, »estää jumalista sielua, joka murtuneena tämän maailman huolista ja vainoomisista haluaa päästä Taivaan morsiameksi.»
Sentähden lähettää hän parhaimman lypsylehmänsä häälahjaksi Ristolle ja Sannalle, vaikka ei hänellä itselläänkään vielä ole suurta karjaa. Vuonna 1722 ei Pielisjärvellä ollut pappia. Rovasti ja kappalainen määrättiin sinne vasta seuraavana vuonna. Sanna ja Risto olivat sentähden menneet vihille toiseen seurakuntaan. Paavo oli heidän mukanansa. Juhannuksena olivat luulleet joutuvansa kotiin.
Hänet täytyi keskeyttää, ja paroni kysyi: Milloin tahdotte mennä vihille? Mies muuttui taas äkkiä ujoksi ja joutui aivan ymmälle. Vihdoin viimein sai hän epäröiden sanotuksi: Eik's' mun ens' olis saatav' paperi? Nyt paroni suuttui: Tehän saatte, hiisi vie, naimakirjan. Sehän on paras kaikista papereista. Mies ei hellittänyt kuitenkaan: Sill' välin olis' vai' hyvä saada pien' lappu.
Päivän Sana
Muut Etsivät