Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
"Tuokaat vangit tänne, minä tahdon tuomita heidät!" kuului hänen äänensä, ja hänen kauniissa kasvoissansa loisti kovuus ja viha. Vavisten asettuivat Blasius, hänen tyttärensä ja molemmat rengit hänen eteensä. Niilo yksin katseli häntä rauhallisilla ja uljailla katseilla. "Kuka teistä ohjasi purtta?" kysyi hän jyrkästi. "Minä!" vastasi Niilo.
Mut kuiluun katsehes nyt luo: on liki se verivirta, missä kaikki kiehuu toiselle väkivaltaa tehneet.» Katsoin. Oi, sokko ahneus! Oi, hurja viha, elossa lyhyessä mi niin meit' ajaa ja päättyy verilöylyyn ijäisehen! Näin kaarenmuotoisen ma kaivoshaudan tasangon kaiken poikki piirtyväksi, kuin mulle kertonut ol' Oppahani.
Mutta", lisäsi hän, kuiskaten Albanyn herttuan korvaan, "teidän, herra herttua, pitäisi nyt saattaa pois kuningas tästä verisestä paikasta, sillä hänen täytyy vielä tänä iltana saada kuulla se sanoma, joka huomenna aamun koittaessa on kajahtava yli koko avaran Skotlannin. Tämä vanha viha on nyt sammutettu.
Tämä samoin kuin heidän ylenkatseellinen käytöksensä minua kohtaan on myrkyttänyt mieleni, paaduttanut sydämmeni, jossa viha, katkera viha kaikkia ihmisiä vastaan pääsi valtaavaksi tunteeksi. Usein olen kironnut koko ihmiskuntaa! Nyt sulivat hyiset hallat mielessäni, vihan tunteet haihtuivat. Uusi usko, uusi toivo on teidän ihmisrakkautenne, teidän hellyytenne kautta syntynyt sydämmessäni!
Senkin olisin syksyllä pohjolasta palatessani maksanut, mutta herra ei ollut itse kotona. Siksi jätin toistaiseksi, mutta sen voin maksaa minä päivänä tahansa, joten tämä talo ei kuulu eikä saa kuulua ukon kuolinpesään, sanoi Mikko jäykästi, ja sisäinen viha kihosi partaisiin poskipäihin. Teillä on tässä asiassa jonkinmoinen erehdys, sanoi konttoristi kohteliaasti.
Ylhäällä hekumallista, kevytmielistä ylellisyyttä ja alhaalla petomaisten nälkäisten riehuntaa, jotka eivät muuta tiedä eivätkä muuta huoli tietää, kuin että on muita, jotka ovat kylläisiä, eivätkä mitään muuta toivo kuin hävittää ne, tyydyttääkseen oma nälkänsä. Kurjuus oli auttamatonta, viha kuluttavaa!
VOLUMNIA. Viha ruokani on: itseäni syön mä. Ja nälkään kuolen ravinnosta. Tulkaa!
Hän värähteli vihasta tuotakin suutaria kohtaan, kun se niin nauraen puhuu ja on peittelevinään. Sen ruoja... Aliinalle muistui mieleen suutarin kesälliset sanat sipulipenkin luona lapsista, ja nyt hän sen ymmärsi, vaikkei silloin. Hän muisteli, oliko muilta kuullut samanlaisia viittauksia isästä, ja monta semmoista johtui mieleen. Häpeä ja viha raivosivat rinnassa.
Mut varmaan ei sen kauniimpi, viisaampikaan kuin entinen, min viha taivahan vei, mi tahrautui verenvikaan: sinis saavu ei maan päälle kansojen suvi, kunis muutu ei ihmisten murhe, ei huvi.
Miten tuo tyttö tiesi, millainen hän oli. Se viha oli ennakkoluuloa, mutta – ei ihme, – olihan Bobrikoff ja kumppanit saattaneet venäläisen upseerin puvun oikeutetun vihan ja halveksumisen alaiseksi. Arkadj Petrovitsj painoi katseensa lautaseensa alkaen syödä raikasta, hyvää aamiaista. Sen hän havaitsi, että ruoka Suomessa oli parempaa ja halvempaa, kuin Pietarissa. Oli sekin ilahduttavaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät