Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Tulimme jo lähelle rantaa ja saadakseni olla kauvemmin hänen seurassansa, kysyä sukasin viekkaasti: "Oletteko nähnyt jo minun lempipaikkani?" "En... Missä se on?" ällisteli Petteri. Minä selitin: "Se on tästä vähän matkan päässä... Aijai kun sieltä on ihana näköala!... Se on niin ihana ... niin ihana näköala että siitä voi nauttia vaikka aina."
"Niinkö paljon te puhelitte?" ja ylioppilas nauroi viekkaasti "niin, niin, jos ette tahdo sitä sanoa, niin koetan arvata. Ensi alussa sinne tultuanne olitte ujo ettekä vastannut muuta kun on ja ei, eikö niin?" Aino kohotti kummastuneena päänsä. "Eikö niin?" toisti ylioppilas, "minä olen hyvä ennustaja ja voin sanoa vieläkin enemmän.
Minä sanoin hänelle, että luulin hänen antaneen todenperäisen kertomuksen itsestänsä ja meidän molempien olleen onnettomia välikappaleita kavaltajien käsissä. Hän kiitti minua ja sanoi, että minä olin hyvä toveri. "Muistakaat nyt!" huudahti hän, matkallansa oven luo kääntyen takaisin ja viekkaasti katsellen minua, etusormi ylöspäin nostettuna.
Helvettiin tuhannet vie ties Ja monenmoisin mutkin. En solvaa juomaria vain; Hän vihollistaan, viinaa, Rakastaa täyttääkseen kai lain! Näin himo häntä piinaa. On juoppo raukka onneton, Syy hänt' on surkutella; Hän häijyn himon orja on, Vaan sitä ei ajatella. Hän ensin ryyppy ryypyltä Viekkaasti viekoiteltiin; Näin himo alkoi herätä, Näin sydän suostuteltiin.
Mutta tätä nykyä on myssy naulasta pudonnut, vastasi Bertelsköld samanlaiseen leikilliseen sävyyn. On siis, jatkoi valtiopäivämies, viekkaasti muhoillen, on siis varmaa, että me pysymme vihollisina ja ettemme kumpainenkaan laiminlyö ensimmäisen sopivan tilaisuuden tultua syöksemästä toisiamme mereen. Mutta eikö ole mahdollista, että yhdeksi päiväksi teemme aselevon keskenämme? Miksei!
Hänen tapansa esiytyä hurskaan lailla oli vähitellen käynyt hänessä jonkunlaiseksi tarpeeksi, jonka vuoksi hän nyt vanhemmilla päivillänsä harvoin laiminlöi »ravita itseänsä» messullakin, kuten hänen oli tapansa sanoa; sitä paitse oli hän ollut huomaavinansa, että kauppa kävi paremmin niinä päivinä, jolloin hän oli ollut messussa. »No, mistä on kysymys?» kysyi hän katsellen viekkaasti tytärtänsä.
Ja pyytäisi häntä ... viisaasti ja viekkaasti ... itselleen emännöitsijäksi. Ahaa, niinhän se olikin! huudahti Kukkelman. Niinhän se oli! Se on konsti, joka kävelee. Täältä jaetaan huushollerskat monille. Niin ... turhaa on piinata ihmiset ... tehdä väkivaltaa, jos voi käyttää rauhallista konstia. Minä ... huomenna sanon täällä ... tulen tänne puhumaan, että olen Nelmalle sukua.
"Voi minun tähteni ja mikä niitten nimi lienee!" jatkoi hän, lyöden kummallakin kädellänsä vähäisiä polviansa ja katsellen viekkaasti minun puoleeni, "minä olen liian verevä, siinä vika on, Steerforth. Kappaleen portaita ylöspäin astuttuani, on minun yhtä suuri vastus jokaisesta henkäyksestä, kuin jos se olisi aamillinen vettä.
Hän ei vastannut, vaan Vendale ahdisti häntä armahtamatta kysymyksellään. "Voitteko arvata mikä mielen-liikutus Sveitsissä se on, josta en ole vielä teille maininnut?" Margueriten kasvot kääntyivät taas Vendalea kohtaan ja hieno hymyilys leikitteli hänen huulillansa. "Ehkä se on joku mielen-liikutus vuoriloista?" vastasi hän viekkaasti. "Ei; se tulee paljon syvemmältä." "Taikka sitten järvistä?"
Bertelin epäluulo oli herännyt ja hän tutki tarkasti huonetta joka taholta. Yht'äkkiä keksi hän hienon ja pehmoisen naisen hansikkaan, joka oli jäniksen nahalla päällystetty. Tunnustatko, vanha roisto! huudahti nuorukainen. Vanhus näytti hämmästyvän, mutta tointui pian. Hänen muotonsa muuttui, hän iski viekkaasti silmää ja osoitti uunin karsinaan päin.
Päivän Sana
Muut Etsivät