United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ennenmuinoin monasti halusin saarnata pakanoille evankeliumia, hankkiakseni henkeni ja vereni uhraamisella varmuutta itselleni siitä, etten ollut kelvoton Herran soturiksi. Mutta ajat ovat nyt muuttuneet, ja minä huomaan, että minä olen täällä yhtä paljon tarpeen kuin kaukosaarten pakanallisessa pimeydessä, sittenkun saatana on ilmestynyt keskellemme julkirohkeasti vietellen Jumalan seurakuntaa.
Pois käänny, häntä itke; sano sitten Hyvästi mulle, sano kyyneleesi Mua tarkoittavan. Kelpo teeskelyllä Osaasi näytä; paina siihen täysi Totuuden leima. ANTONIUS. Vereni jo kuohuu. CLEOPATRA. Kah, hyvin käy; mut osaat paremminkin. ANTONIUS. Haa, kautta miekkani! CLEOPATRA. Ja kilpesi! Yhä parempaa, mut viel' ei parahinta. Charmiana, kas, kuin Rooman Herkulesta Tuo raivo kaunistaa.
Se ei kuulu miltään näin kerrottuna, neiti, mutta olisittepa nähneet, kuinka hän sen teki, niin perin ivaavalla tavalla, ett'ette voi uskoakaan. Vereni kuohui, sillä sellaista en ollut heiltä ansainnut.
Kuitenkin olen minä valmis panemaan henkeni ja vereni alttiiksi teidän edestänne, ja jos tahdotte varustaa sekä teidän että minun väkeni, ei mahtane tulla mitään vaaraa." "Heti siis työhön!" huusi majori, astui kiireesti alas kajuuttaan, antaaksensa noutaa aseita ja sotavaroja.
»Teidän verenne», vastasi Miihkali, »ei tule enempää minun päälleni kuin minunkaan vereni teidän päällenne. Lähtekäämme yhdessä armejaan; minä puhun siellä teidän puolestanne eikä mikään rangaistus ole kohtaava teitä, ennenkuin se ensin kohtaa minua.
Niin, me olemme nuoria, ja meitä odottaa vielä autuaat päivät! Oi, sinulle pyhitän minä rakkauteni, vereni, henkeni! Kaikki, kaikki, kaikki omistan minä sinulle, armas lemmittyni! Hän suuteli kirjettä ihastuksen vallassa, katsomatta edes kultarahoja, jotka kiilsivät pöydällä. Bazin kolkutti ovelle; Aramiksella ei ollut syytä pysyttää häntä enää erillänsä, hän salli hänen tulla sisään.
Ajatelkaa tarkoin mitä puhutte, muuten oma päänne voi joutua sahanmuhavasuun." "Sen toi tänne muuan nainen. Minä voin teille sanoa ainoastaan, mitä tiedän. Hän on siitä saakka puhellut yksikseen aivan kuin mielipuoli. Vereni ihan jähmettyi, kun kuulin hänen puhuvan. Hän vannoo murhaavansa jonkun. Minä olen hyvin hyvilläni, että te viette hänet."
Tuo ilma olikin ihan omiaan lauhduttamaan rakkauteni ensimmäistä puuskaa, niin että kotiin saapuessani olin jo jotensakin tyynenä ja täydellä järjellä, eikä siellä minusta mitään huomattu. Koko seuraavan yön kuohui kuitenkin vereni rauhattomasti ja kauvan vältti uni vuodettani, kun minä mietin, mitä asiain näin ollessa olisi paras tehdä.
Eikö se ole hirveä asia, asia, joka taivaasta huutaa kostoa, kuin hän väittää että hatulla on luonto? Sganarelle. Kuinka? Pankrasius. Aloin jo peljätä etten voisikaan toimittaa asiaani. Herra tohtori, älkää siitä huoliko mitään. Minulla Pankrasius. Vereni on semmoisessa liikkeessä, ett'en tahdo jaksaa pystyssä pysyä. Sganarelle. Jättäkää muoto ja hattu lemmolle.
HORTENSIUS. Ja minun myös. MOLEMMAT VARRON PALVELIJAT. Ja meidän, hyvä herra. PHILOTUS. Niin, kaikkein meidän laskumme. TIMON. No, niillä mua päähän laskekaa. Halaiskaa aina vyötäröitä myöten! LUCULLUKSEN PALVELIJA. Ah, herra, TIMON. Rahaks sydämmeni lyökää! TITUS. Tää viisikymmentä on talenttia. TIMON. Vereni laskekaa! LUCULLUKSEN PALVELIJA. Tää viisituhat kruunua.