Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Minä tiedän, että teissä kaiken tuon ohella kuitenkin on lämpöä ja rakkautta, jonka täytyy päästä ilmoille. Minä sen olen tuntenut," jatkoi dosentti hellällä äänellä, "minä tunsin sen kerran ... eräänä iltana ... mikä se teidät silloin ihan äkisti sai värisemään?" "Mikäkö?" sanoi neiti vihdoin, venyttäen joka sanaa. "Niin, se on minun salaisuuteni.
Olenko minä sitte todellakin niin huono? E-et olekaan, sanoi äiti venyttäen. Mutta emme me enää kauan jaksa asua, eikä isäs palvelijoitakaan ota kun palkat on niin ylelliset, ja Amerikkaan te kuitenkin, sinäkin... Sitäkö? leimahti Martin ajatuksissa. En minä! Ja veren hyökätessä kasvoille hän sanoi:
Tuolla ylhäällä huoneessa, missä ikkuna on auki. Mitä te tuolla teette? Toulu, sanoi lapsi. Mitä? To-u-lu, kertoi lapsi kovemmalla äänellä, venyttäen sanaa suurella voimalla ja katsellen matkustajaa tuikeasti ikäänkuin olisi arvellut: mitä apua on siitä, että olet suureksi kasvanut, jos olet semmoinen pölkkypää ettet ymmärrä mitään? Ahaa, koulu, koulu! sanoi Barbox Veljekset.
No jaa, no jaa, pani komisarjus ottaen heti samallaisen herrasmiinin kasvoihinsa. Nimenne, jos saan luvan kysyä? sanoi hän kohteliaasti ja anteeksianovasti. Gabriel . Gabriel , toisti komisarjus venyttäen, selaillessaan kirjastaan tätä nimeä. Mutta tässähän seisoo: lämmittäjä.
"Olen kuullut kerrottavan", sanoi Endre Egeland, "että hän paljon on viljellyt matami Torvestad'in tyttären, Henrietten tuttavuutta." "Henriettenkö?" kertoi Sivert Jespersen, venyttäen tuota epäilevää kysymystä. Hetken hämmästys ja äänettömyys syntyi. "Ei, ei", sanoi vanha värjäri, "emme saa uskoa niin pahoja asioita."
Minä olen aina valmis noudattamaan hänen korkeutensa käskyä!" lausui isäni molemmin käsin venyttäen hiuksiansa. Palvelija meni ääneti ulos. "Täällä me vielä olemme, herra tohtori," huudahti Ilse kynnykseltä, kun isäni taasen aikoi käydä istumaan.
»Niin kyllä siitä sillälailla hyvä tulee vallan hyvä», sanoi Keskitalo venyttäen. Se oli päätös entiselle ja siirtymys uuteen, eikä hän voinut estää ääntään värähtämästä. Hän kokosi kaiken mielenmalttinsa ja koetti hymyillä keveästi, vaikka kasvot tuntuivat kankeilta kuin pakkasesta tulijan.
Mutta sensijaan saattoi hänen mielestään olla hyvä, että Liisa joskus muisti sitä voidakseen ehkä paremmin tyytyä heidän vaatimattomiin olosuhteisiinsa. Kaikki maksaa, kaikkialla maksaa, hän virkahti keveästi. Mutta emme nyt siitä puhu! Voihan olla, että me pian olemme köyhät kuin kirkonrotat, mutta kyllä sinä nyt kuitenkin saat uuden syysjakun. Ei, lausui Liisa pitkään venyttäen. En minä tahdo.
Minä ajattelin, että olisi menty ripille. Ripille? kysyi Elli ivan ja ylenkatseen sekainen vivahdus äänessään. Ehdotus tuntui hänestä niin epäonnistuneelta ja päivä niin huonosti valitulta kuin suinkin. Aavistiko mies ehkä hänen ajatuksensa, kun hän virkkoi arasti ja vähän hämillään: Niin, miksemme voisi mennä ripille... Miksemme voisi mennä, sanoi Elli ääntään hiukan matkivasti venyttäen.
Eikö se ollut rouva Rabbing? Siinä se oli! Mikään ei välttynyt Muttilan kotkansilmältä. Eikä Johanneksella ollut muuta edessä kuin tunnustaa. Ahaa, rouva Rabbingia sinä tarkoitat! hän virkahti jokaista ääntä venyttäen saadakseen edes hiukan aikaa, kuinka sanansa sovittaisi. Olet oikeassa, kävelin todellakin tuokion hänen kanssaan. Muttila katsoi harmittavan kiinteästi häneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät