Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. syyskuuta 2025
Kohta miehen ilmestyttyä loi Munkkiniemen herra kahvipöydästään kieron silmäyksen ja koko hänen olemuksensa osoitti, että hän pian aikoi jotakin suurta toimittaa. Niin juhlallisen näköisenä hän istui. "Hyvää päivää, teidän ylhäisyytenne!" sanoi sotamies. "Päivää!" vastasi herra hieman venyttäen. "Herra on kutsuttanut minua!" jatkoi mies. "Odota, älä ennätä, kyllä kerkiää! Vasta tulit!"
Ahaa, sanoi Gabriel, ja venyttäen päätänsä eteenpäin rupesi lävistämään Henrikiä katseellaan: Vai niin, jaha, jaha, "eräälle ystävälleni", hm! Mitä tarkoitat? Morsian?! huusi Gabriel. Henrik purskahti nauruun. Jaa, jaa! sanoi Gabriel pysyen omassaan. Niin no sen verran siinä on perää, sanoi Henrik, että jos menisin naimisiin, niin en menisi kenenkään muun kanssa. Ja kuka hän on?
Ja kaupunki näytti täällä autiolta ja tyhjältä. Siellä täällä asteli joku herra keppiään venyttäen tai kulkea sukitti joku piikaihminen. Rumpari ja poliisi täällä parasta aikaa liikkuivat, ilmestyivät milloin mihinkin kadun kulmaan julistamaan julistettavaansa. Kukaan ei heitä kuunnellut.
Sitäpaitsi oli hänelle vastenmielistä päästää ketään vierasta edes tuon salaperäisen taikalinnan liepeillekään, jota hän itse tohti vain suurimmalla hartaudella ja kunnioituksella lähestyä. Muttilaa kaikkein vähimmän. Sillä varmaankaan ei rouva Rabbing pitäisi hänestä. Välittää hänen tuttavuuttaan? hän sentähden kertasi jälleen jokaista sanaa venyttäen. Missä tarkoituksessa?
Ettekö ollut asemasillalla? O-lin! virkkoi hän ääntään venyttäen. Ettekä nähnyt? Enkä. Mutta kuinka se on mahdollista? Olitte asemasillalla ettekä nähnyt? Hän antoi minun taas hetken aikaa odottaa vastausta ja virkkoi sitten: Käänsin pois pääni, kun juna lähestyi. Vanha rovasti avasi juuri vasta tullutta postilaukkua.
Pari kolme kertaa he uudistivat tuollaisen "syntisen elämän", mutta silloin herra taasen korotti äänensä ja huusi omituisesti venyttäen kaksi sanaa, joilla oli se vaikutus, että molemmat valkoiset haamut yhdellä kertaa, aivan kuin olisivat olleet yksi ainoa ihminen, kääntyivät ympäri ja asettivat käsivartensa ja säärensä niin hirvittäviin asentoihin, vasemmat ulottimet kauheasti jännitettyinä taaksepäin, ja oikeat uhkaavasti eteenpäin, puristivat nyrkkinsä onnetonta tyttöraukkaa kohti, joka tästä niin säikähti, että tunsi itsensä melkein pahoin voivaksi.
(Puhuvasti.) Kuuluu seurakuntaan ilmestyneen vieraasta pitäjästä joku kiertelevä vaimo joukkoineen... Kun ei mahtane olla sitä väkeä. (Asiaan mennen.) Niin, kanttori!... Kuten sanoin, on minut määrätty kolmeksi viikoksi seuraamaan piispan mukana tarkastusmatkalla, joten siis ... jos kanttori nyt pitää yksin tämän rippikoulun... (Tapailee, katse sen johdosta maassa, kuin sanottavaa hakien.) Rippikoulun (venyttäen, kuten jotain miettien) ja-aaa... (
Hyvästi, sanoi neiti korottaen ja venyttäen viimeistä tavua, ja lukitsi itsensä jälleen oven taa: triks-traks. Mutta Henrik kulki hitaasti rappusia alas, pää kumarassa, eikä voinut tukehuttaa harmiansa. Sitä asiaa, että hänen lapsekas rukouksensa ei tullut kuulluksi, ei hän erityisesti ajatellut, se oli niin tavallista. Mutta että hänen piti nukkua yli ajan, se loukkasi häntä.
Ja kun Virkku kaulaansa venyttäen ja häntäänsä heilutellen alkoi astua uuden kutsujan luo, niin saattoi jo joku kolmas huutaa kiikkulaudalta: »Tänne Virkku! Tännehän se Virkku tuleekin! Virkku seh, seh Virkku. Jaa, jaa!» Tämmöisinä hetkinä uhkui elämänilo yli Virkun sydämen reunojen.
Vierellä seisoi altea-leivosten tekijä venyttäen ja kiertäen valkeaa, mantelilta tuoksuvaa taikinaa jonkunlaisissa jättiläisrenkaissa!... Pikku prinssi katseli tätä kaikkea hämmästyneenä.
Päivän Sana
Muut Etsivät