Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Kello kolmelta lähetin maihin veneeni noutamaan vettä; alkuasukkaat osoittivat meikäläisille kernaasti, mistä he löytäisivät vettä, kantoivat itse täysinäiset nassakat veneeseen ja tekivät kaiken niin hyvin, että se oli meille mieleen. Tämä saari on hyvin iso, ja olen päättänyt kulkea sen läpi, koska, mikäli olen ymmärtänyt, joko tällä saarella tai läheisyydessä on kultakaivos.
"En ole", sanoin minä, "mutta minä olen sen nähnyt pienenä lapsena, minä olen tehnyt pienillä kivillä salpauksia siihen sen alkulähteen luona, ja ensimmäinen laiva, jota se kantoi, oli minun herneenpalosta tehty pikku veneeni." Mitä isommaksi Kohiseva kasvoi, sitä tarpeellisemmaksi, mutta samalla vaarallisemmaksi tuli se ihmisille.
Muutaman päivän perästä tuli hän takaisin 3 pienen laivan kanssa, jotka olivat saaneet minun veneeni kiinni kiväärineen päivineen. Ensin oli venäläisten aikomus käyttää näitä, mutta vesi oli pilannut ne, ett'ei ampuminen kohta käynyt laatuun. Talonpoikain kautta sain minä kuitenkin tiedon heidän tulostaan, ja koska tuuli nyt oli edullinen, läksin purjehtimaan pois.
Minä lähetin alamaisen tervehdykseni, lupasin olla varovainen ja läksin sitten entistä tietäni Tukholmaan. Siellä otin passini ja valmistin itseni matkaa varten Elokuun viimeisenä päivänä, jolloin läksin Suomeen päin. Vänöhön jätin mieheni ja veneeni ja jatkoin matkaani erään talonpojan ja hänen voimansa kanssa Turkuun.
Minä menin kohta niitä omistamaan. Tavaraa niissä oli 6,000 riksin arvosta. Nyt sattui niin että tuuli muuttui edullisemmaksi, ja minä purjehdin eteenpäin pari päivää saaliineni. Mutta ankara etelätuuli eräänä yönä ajoi laivani karille; minä kadotin oman veneeni, kiväärejä, 700 rullaa Hollannin tupakkaa ja paljon muuta.
Ei ollut ainakaan mahdotonta, että saarelta vielä nyt löytäisin jotain, josta voisin saada selville, minkälainen mies hän aikanansa oli ollut ja miksi hän oli paennut tähän erämaahan kauas ihmisten ilmoilta. Mikään seuranhaluinen ihminen ei hän ainakaan näy olleen. Olen jo sanonut, että se lahti, johon vein veneeni, leveni pieneksi poukamaksi, joka oli koivujen ympäröimä.
Hän kiivastui ainoan poikansa puolesta toistaen, aivan jalkaa polkien: Se on minun ainoa lapseni, muista se aina. Minä olen sydänallani sen kantanut enkä anna sitä sinun revittäväksesi. Mutta se oli minun veneeni, jonka hän olilla tuhri, kiivastui vallesmanni ja yritti jatkaa: Ja minä annan semmoiselle sikiöl... Kau-no! keskeytti rouva jo entistä ankarammin. Elä sotke siinä, tiuskasi mies.
Mutta mitä teoreettiseen väittelyyn ja mitä tietoihin tulee on minulla, Jumalan kiitos, yhtä hyvät lahjat kuin useimmilla muillakin. Tiedän myöskin, että minulla tässä suhteessa on pari notkeita airoja, joilla niin kauas kuin haluan, karille joutumatta soudan veneeni läpi käytännöllisen elämän.
Ellei täälläkään mitään merkkiä Iivanasta rupeaisi näkymään, hän arvatenkaan ei ollut vielä saapunut, sillä puron toisella puolella ranta ei enää näyttänyt niin kalaisalta kuin tällä puolella. Ollessani noin kilometrin matkan päässä puron suusta vedin veneeni maalle ja kätkin sen huolellisesti pensaihin. Varovaisesti hiivin pitkin rantaa purolle päin.
Minä tiedän myöskin, että minulla siinä suhteessa on kimmoava, jäntevä airopari, jolla, sen minkä tarvitsen, voin soutaa veneeni elämän läpi, karille joutumatta. Lastia, joka veneessä on, niin raskas, varsin raskas, ja taas ajoittain niin autuaaksi tekevän ihana kuin se onkin, sitä ei kenkään saa nähdä.
Päivän Sana
Muut Etsivät