Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Onko mitään, jolla voin veljeä palvella? kysyi hän vihdoinkin hyvin totisesti. Se nyt on se ikävä juttu... Elä ole milläskään ... annetaan sen olla ... mitäs me tyhjästä käräjöimään, yhden pitäjän miehet! Ja hän koetti hymyillä ja teki kädellään halveksivan liikkeen koko asialle. Se on hyvä, että veli myöntää sen ikäväksi asiaksi. Ikävä se todella onkin ... varsinkin meille.
Mikä se onkaan tämän pojan ristimänimi? kysyi Malinen ohjatakseen itse puhetta. Lassi tämä on ja onkin kelpo poika. Ei parane, usko minua. Voipi olla ja talohan siinä on hyvä. No, ilman epäilemättä hyvä. Neljäkymmentä lehmää, eikä kuin kaksi veljeä. Pitäisikö vielä muuta olla! Mitäpä tuohon. Kyllä minun puolestani. No, sittenpä pannaan rukkaset vähäksi aikaa naulaan ja kuulostellaan.
NATHAN. Rechan veli? SALADIN. Rechan veli? NATHAN. Niin! RECHA. Minun veljeni? Mull' onko veli? Miss' on, miss' on se veli? Vieläkö ei täällä? Täällä hänet pitihän mun kohdata. NATHAN. Vain malttia! Jo isän hän keksi neidolle: myös veljeä miks ei hän löytäis hälle! SALADIN. Tuopa puuttui! Kristitty! Huulilt' Assadin ei ois noin halpa epäluulo lähtenyt. No hyvä, jatka vain!
Se oli kuin romaania. Uhrata viimeisensä voittaakseen lemmittynsä ja vaikka kuolla pakkaseen häntä odotellessa! – Mutta järkevät ihmiset nauroivat Kyösti-enon ritarillisuudelle, he pitivät häntä hulluna, vaikka kaikki myönsivät, ettei kukaan osannut niin ylevästi käyttäytyä kuin Kyösti-eno. Kyösti-enolla oli kolme veljeä, kaikki iso-äidille mieluisia tavallaan.
Onni sattuman varassa. Ja varmaan saan pyytää veljeä, samoin kuin kaikkia herroja, jahtipäivällisille Holmaan tänään kello kuusi. Olemme saaneet rauhassa nukkua ja ehtineet karistaa öiset vaivat ruumiistamme." Holman jahtipäivälliset kuuluivat paikkakunnan perintätapoihin ammoisista ajoista saakka. Herra Wallenberg hymähti: "Täytyneehän tulla.
Onko veli kuullut, mitä huhutaan Bertelsköldeistä? En. Huhutaan, että siinä suvussa ei koskaan ole ollut kahta veljeä, jotka eivät olisi olleet toistensa ankarimmat viholliset, eikä ole vielä kulunut päivää enemmän aikaa siitä, kun kaksi heistä ampui toisensa kuoliaaksi ja kaivoi toisensa maahan Carlbergin luona. Vai niin.
Ei Reinekään voinut nukkua pienessä huoneessaan huoneuston toisessa päässä, hän oli vielä hyvin hermostunut ja kiihtynyt sen illatsun jälkeen, johon paroonitar de Lowicz oli hänet kutsunut, hän uneksi jo siitä rikkaasta miehestä, jonka vanhemmat olivat hänelle luvanneet, jos hän vaan ei saa pientä veljeä tai sisarta.
Kun Vilho monta kertaa toisti kysymyksensä, sanoi hän viimeinkin: "istuessani yksin kalliolla, jossa kapakalat olivat seipäisin ripustettuna, ajattelin rakkaita vanhempiani, ja sentähden täytyi minun itkeä. Olenhan minä orpolapsi, jolla ei enää ole veljeä eikä sisarta?"
Kun Henrik koetti katsella vaunussa istuvia ihmisiä ja ajatella kustakin erikseen: voisinko rakastaa tuota niinkuin veljeä, tai tuota, tai sitten tuota, oli hänestä ihan selvä, ettei hän voinut, ja siispä hänellä Johanneksenkin kannalta ei ollut edessä muu kuin "kärsimyksen tie", jota Henrik kaikessa hiljaisuudessa piti elämänä ja onnena ja tietämättään riemuitsi siitä, että tunsi ikäänkuin jo kulkevansa sillä.
Kysyy vaimoltaan: »Kuka sinulle ilkein veljistäsi?» »Kaksi vanhinta ilkeämpiä kuin nuorin», vastaa vaimo. Kun veljet tulevat pesälle, hyökkää otso ulos, puree pahasti vanhinta veljeä ja peräytyy takaisin pesäänsä. Hyökkää kohta taas toisen kerran ulos ja puree keskimmäistä veljeä yhtä pahasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät