Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Samaa syntyä on usiemmassa jär'estyksessä laulettu Inkerissäkin. Teidän nöyrin palvelijanne Europaeus. Teitä rukoilee tervehtimään Räty, joka nyt asuu täällä kanssani toivossa pääsevänsä ensikesänä Oppivaisen suureen kunniaan. Veikkoseni Oksanen! Pyydä` anteeksi Herra Tohtorilta` että kirjoitan Sinulle samassa kirjauksessa.
Ihmisillä ei juuri ollut muuta todistusta häntä vastaan kuin että hän oli ilkeän näköinen ja että hänellä oli punaiset, vettä valuvat silmät. Kustaa veikkoseni, kuinka lapsellinen olet. Eivät pahimmat noita-akat ole sen näköisiä.
Me syömme koht'ikään päivällistä, veikkoseni; mutta niinkuin muistat, nyt on perjantai: tänä päivänä en minä voi nähdä enkä syödä lihaa. Tahdotko siis tyytyä minun päivälliseeni, joka on keitettyä tetragon'ia ja hedelmiä? Mitä sinä tarkoitat tetragon'illa, kysyi d'Artagnan levottomasti.
Minä olen rehellinen aatelismies ja minulla on vilkas veri, niinkuin olet voinut huomata, d'Artagnan veikkoseni: loukkaus oli hirmuinen ja vaikka se kyllä olisi jäänyt maailmalta tietämättä, tunsin minä sen elävän ja liikkuvan sydämmeni pohjassa.
Katri on samanluonteinen vaimo kuin hänen äitinsä; ja sinä olet hupsu, kun luulet, että he kaikki vaan sitä pyytävät, mikä silmän kaunista on. Korvan hyvikettä he myös lisäksi tahtovat, veikkoseni. Vaimo-ihminen tahtoo mielellään kuulla, että se, joka häntä kosii, on rohkea ja rivakka, ja että kosija saisi vaikka sadankin tytön rakkauden, vaikka hän ei huoli muusta kuin tästä yhdestä.
Ja minä puolestani, d'Artagnan veikkoseni, panen paljon suuremman painon tuolle kirjeelle kuin tuolle lipulle, jonka äsken niin salavihkaa pistit povellesi. D'Artagnan punastui. No niin, sanoi nuori mies, katsokaammepa, mitä Hänen ylhäisyydellänsä on minulle sanomista.
Bravo! sanoi Porthos, sinä olet toden totta syntynyt kenraaliksi, Athos veikkoseni, ja kardinaali, joka luulee olevansa suuri sotaherra, on mitätön sinun verrallasi. Hyvät herrat, sanoi Athos, ei yhtään laukausta hukkaan, minä pyydän; ottakaa kukin oma miehenne. Minulla jo on, sanoi d'Artagnan. Minulla myös, sanoi Porthos. Samoin minulla, sanoi Aramis. No niin, laukaiskaa! huusi Athos.
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan. Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat. Veli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini! Lähe nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan yhtehen yhyttyämme, kahta'alta käytyämme!
Mutta kuuleppas, veikkoseni, mielesi on raskas! Keventäköön sitä tämä mehevä viini vaan älä millään ehdolla rakastu Venetsiassa. Muuten et ikinä pääse täältä hengissä!... Minussa onkin kuolemattomuuden kaipuu! nauroi Adelsvärd. Ja he istuivat yhdessä myöhään. Seuraavana päivänä iltamessun aikaan soudatti Adelsvärd itsensä gondoolissa luostarisaarelle.
Palakohon kaikki paikat, Tämä vettä vuotakohon, Siks' ett' äitini näkisin! Ohoh Uoti veikkoseni, Juokse, jouvu Suomelahan, Käske häntä tänne tulla, Puhu paremmin kun onkaan!" Otti Uoti mennäksensä, Sekä juoksi, jotta joutui, Pian juoksi järven poikki, Tuli tuonne Suomelahan: "Ohoh muori kultaseni! Roua teitä sinne kutsui."
Päivän Sana
Muut Etsivät