Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kokoelman laatimiseen on ottanut osaa varatuomari Arvo Manner, joka on kääntänyt Johannes Müllerin kirjoitelmat ja kirjoittanut niihin johdannon. Maeterlinckin molemmat kirjoitelmat on otettu F. E. Sillanpään suomentamasta teoksesta »Köyhäin aarteet». Vaimoni Ester Karilas on kääntänyt Emersonin »Ajattelijan». Kokoelman tekijä. Johdanto.
Anton-eno oli tullut ulkomailla eteväksi insinööriksi ja muutti Ameriikkaan. Toinen oli varatuomari, hiljainen ja siisti mies. Se oli Henrik-eno. Kolmas oli hyvä maanviljelijä, Oskar-eno, humoristinen, hauska vanhapoika. Iso-äiti vetosi aina tähän sukuhaaraan. Muiden sukulaisten kanssa hän ei sopinut.
Eih! Onko hän nyt kaunis? Maisteri Kessler? Uh! Joka on niin jäykkä ja ikävä, etten tiedä toista. Ossi on kovasti vilkas ja iloinen. Jospa minä en häntä tunnekaan? Kyllä varmaan Sh! Aili pysähdytti kiikkutuolin ja kuunteli. Eiköhän tule ? Ovi aukeni ja kynnykselle ilmestyi nuori komea herra vaaleassa kesäpuvussa. Se oli varatuomari Oskar Holm. Ailille kohosi puna aina ylös ohauksiin.
Kovien ponnistusten kautta sai Elman mies itse koko yhtiön huostaansa. Nyt sos.dem. puoluetoveri ja rahamies, varatuomari, lakitieteen kandidaatti ja aatelismies af Virvelin kimpaantui.
KAUPPANEUVOS. Hiisi tiennee, mitä hän pelkää, mutta anna että hän vaan näkee nuo sinun kauniit silmäsi, ilman että arvaa, kuka sinä oikeastaan olet, niin ansaan hän, saakeli soikoon, joutuu. Ai, ai, nyt taisin taaskin kirota. KERTTU. Sinä vaan et tahdo puhua oikein suoraan, eno Joutuun, joutuun, varatuomari KAUPPANEUVOS. Tule tyttöseni. Pulska poika, saatpas nähdä. KERTTU. Niin, mutta, mutta
Nuori valtiopäivämies, Isokyrön Joonas Perttilä oli noussut vuoteeltaan ja istui juuri lukemassa Raamatusta aamulukuansa, kun joku koputti hänen köyhänpuoleisen, kaupungin eteläosassa olevan asuntonsa ovelle, ja sisään astui päässään sievästi käherretty tekotukka muuan nuori varatuomari, hattujen päällikön, parooni Höpkenin yksityiskirjuri.
Menevät verannalle ja siitä puutarhaan. Minä pidän tuollaisista väittelyistä, kunhan ei mennä liiallisuuksiin. Vasemmalta kuuluu asteitten rämäys, niinkuin joku lasiastia olisi rikki mennyt. Herranen aika! Rientää vasemmalle. XI:s KOHTAUS. Helli, Karhi. Kuinka itserakas tuo herra. Hän varatuomari, minä vaan ylioppilas. Kosketittepa kipeään kohtaan. Kiivastuuhan sitä vähemmästäkin.
Me kiedomme ne joka puolelta kuin kalat verkkoon, toinen opista ja uskosta, toinen elämästä ... niinkuin kalat verkkoon ... äh, kun ne tulee potkimaan ja päristelemään nuotan perässä! Eihän vielä suinkaan voi tietää, minkä päätöksen laamanni tulee antamaan. Eihän se laamanni tulekaan itse istumaan näitä käräjiä, vaan se nuori varatuomari. Eikö laamanni...? Ei, ja se on hyvä se.
Herra varatuomari! Vesterkvist. Se on oikeastaan humala, joka Kummellund. Nöyrin palvelianne, herra suokaa anteeksi, ett'en voi ottaa teitä vastaan tänäpäivänä nöyrin palvelijanne! Vesterkvist. Ei se mitään! Ei se mitään! Mutta unohdin kokonaan käydä tervehtimässä rouvasväkeä, he ovat varmaankin täällä sisällä? Nyt menette kovin pitkälle.
Toinen, jonka nimi oli Juuso Mieslahti, oli sosialisti, ei suinkaan mitään repaleista, analfabeettista tyyppiä, vaan kakkulanenäinen, puhdasposkinen, hieno herra, arvoltaan varatuomari, asianajaja ja entinen valtiopäivämies. Hän oli vankan länsisuomalaisen talokkaan poika, joka oli ruvennut sosialistiksi, osittain vakaumuksesta, osittain kiivetäkseen nopeammin yhteiskunnallisessa asteikossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät