Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Torpan pojasta kuvanveistäjä. Kolmekymmentä vuotta sitten oli Virolahden pitäjässä Haminan lähellä pieni poika, jota sanottiin Sillanpään Johannekseksi. Hänen isänsä oli herrastalon torppari. Koti oli köyhä ja Johannes sai pienestä pitäen tottua tekemään mitä voi. Kymmenvuotiaasta oli hän kesäisin pantu käymään toisen torpan lehmiä paimenessa.
Mutta katsokoonpa huvitettu lukija, miten monta kertaa me Sillanpään kirjassa, jossa kuitenkin koko ajan liikutaan keskellä kesäistä luontoa ja sen herättämiä vaikutelmia, olemme tekemisissä selväpiirteisen joko ilon tai surun kanssa!
Luulen, että useammallekin Sillanpään esikoisen lukijalle on käynyt samoin kuin minulle: harvoin on tuntenut suurempaa tarvetta selvittää itselleen vaikutelmaa, jonka on saanut. Tämä kirja on todistuskappale lahjakkaasta, moninaisia ajatelleesta ja kaikesta päättäen sangen voimakkaasti omaa elämäänsä viettävästä ihmisestä.
Luulen, että se ainakin osaksi on tämä seikka, joka tekee, että useat kirjan mielialamaalaukset ovat niin vähän suggeroivia. Verrattakoon häntä esim. Juhani Ahoon! Sillanpään kirjan pääosa käsittelee Ahon mieliaihetta: helteisen, poutaisen kesän tuttuja tunnelmia. Mutta hänpä myös etsii ja etsii, kunnes hän löytää näiden mielialojen ominaisimmat aiheuttajat, vertauskuvat ja ilmaisut.
Luulen toisin sanoen, että Sillanpään nykyisessä tyylissä on aika annos sellaista, mikä hänen omalta kannaltaan on sovinnaisuutta, jotain turhanpäiten konstikasta, jotain »litteratuuria». Hänen vähän keikaileva »impressionisminsa» on ristiriidassa hänen väkevästi eletyn, selkeän ja komean maailmankuvansa kanssa.
Kokoelman laatimiseen on ottanut osaa varatuomari Arvo Manner, joka on kääntänyt Johannes Müllerin kirjoitelmat ja kirjoittanut niihin johdannon. Maeterlinckin molemmat kirjoitelmat on otettu F. E. Sillanpään suomentamasta teoksesta »Köyhäin aarteet». Vaimoni Ester Karilas on kääntänyt Emersonin »Ajattelijan». Kokoelman tekijä. Johdanto.
Siten hän tarvitsee vain muutaman sivun siihen, mihin Sillanpää käyttää kymmenen sittenkään onnistumatta. Tietenkään tämä ei merkitse, ettei Sillanpään kirjassa olisi paljon onnistuneitakin mieliala-maalauksia. Hänen ikäänkuin aineeton, subjektiivisesti liihoitteleva tyylinsä saattaa erinomaisen luontevasti tulkita esim. kesäyön kuulakkaa epätodellista ilmavuutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät