Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025


"Lopuksi saan vielä lisätä, että ajan-säästäminen nyt on kovin tarpeellinen. Useampia kuitti-lanketeistamme kaivataan, ja mahdotonta on arvata, mitkä uudet petokset voivat tapahtua, ellemme saa varasta käsiimme. Nöyrä palvelianne Desfresnier & C:o. Rolland'in kautta." Ken oli hän, jota epäiltiin? Vendalen tilassa ei ollut helppo sitä arvata. Kenen hän lähettäisi Neuschâteliin?

APEMANTUS. Jos Timon jää kotiin. Te kolme palvelette kolmea korkuria, niinkö? KAIKKI PALVELIJAT. Niin kyllä; vaan he voisivat paremmin palvella meitä. APEMANTUS. Sitä minäkin, ei voisi pyöveli koskaan paremmin palvella varasta. NARRI. Oletteko te kolmen korkurin käskyläisiä? KAIKKI PALVELIJAT. Olemme, narri. NARRI. Luulenpa, ettei ole sitä korkuria, jolla ei olisi narria käskyläisenä.

Tehän olette jo tulessa ja liekissä ainoasti häntä selittäessänne, ja hän ei varasta minulta ainoasti kuninkaan sydäntä, vaan teidän sydämenne on myös luopunut minusta. Niinpä niin, Sorön metsät ovat suuret ja tiheät; siellä voitte te, kunnioitettava herra, asettua sen puun juurelle, johon tämä kyyhky on tehnyt pesänsä, ja kuherrella siellä niinkauan, kun äänenne sortuu hellästä kuherruksestanne.

Pajulintu palkulainen, siihen vastaten sanovi: "Söin minä jyveä kaksi, kovin äiä, kun on kolme." Kurki kulkkunsa kurotti yli pöyän lausumahan: "Kosk' oot ottanut jyviä, käynyt kurja sissimässä, köyhän miehen kynnöksellä, kynnöksellä, kylvöksellä; niin ei saa sääliä varasta tahi korvat kareitahan, tahi kaula katkotahan, pää poikki järitetähän."

"Kuka niin mestarillisesti karhun ampui?" kysyi Torkkulainen, kun hän taas vohkuen pääsi jaloillensa. Lähellä olevan aidan ylitse hyppäsi samassa soreavartaloinen mies ja riensi keskievarin luo. "Se naula veti", sanoi tullut. "Nyt ei ainakaan tuo mesikämmen enään varasta hunajaanne, Torkkulais-ukko".

"Muuten on se hyvin väärin", jatkoi Risto, "että tällä kurjalla lailla petän vanhaa isääni, ei pois nämä koukut pitää heittää, kun vaan nyt pääsisin tästä tyhmästä pulasta. Nykaarlepyyn nimismies sanoi mulle kerran sen muistan Risto, tee mitä muuta hyvänsä, vaan älä tee väärin, älä varasta, älä valehtele! ja se herra sanoi oikein. Kumminkin olen nyt sekä varastanut että valhetellut.

Kyllähän ne junkkarit ovat ennenkin aina vieneet, mutta vain yhden kerrallaan, eikä niistä ole tullut nimismiehelle ilmoitetuksi, kun se nyt on nuorilla se surkea tapa.» »No, no, kuka se on varasta?» »Häh! Mulla on, herra vallesmanni, niin kovin raskas kuulo, että jos sanoisitte vähän kovempaa. Häh? kukako varastanut?

MIKKO. Luulenpa, Esko, sinun vielä joku aika sitten olleen siinä uskossa, että lapset löydetään saunan laattian alta. ESKO. Juuri niin uskoinkin. MIKKO. Ja ett'es vieläkään oikein tiedä, mitä tietä ihminen tähän mailmaan tulee. ESKO. Tähän syntiseen mailmaan. Juuri niin. Mitä olet kuullut minusta neulomusretkilläni pitäjällä? MIKKO. Paljasta hyvää. ESKO. Minä en varasta, en.

Hänellä oli vaan vähän rahaa, mutta tuskin ottivat mitään kaikista, mitä olivat tehneet. Minä olen melkein iloinen siitä, vaikka he olivat niin köyhät! Mitä he ovat tehneet, on talletettu siellä, jossa ei koi syö eikä ruoste raiskaa ja jossa eivät varkaat kaiva eikä varasta. Mas'r Davy, se kestää kauemmin, kuin kaikki mailman aarteet".

Mies säpsähtää, kohoaa kyynärpäittensä varasta ja katsahtaa ympärilleen levälleenrävähtänein silmin, niinkuin ei muistaisi missä on. Katsahtaa ovea kohti, ja ahdistava tuska ryntää kuin kylmä viima hänen lävitsensä: joko taas, kuka nyt...? Kolkutusta... Hän kavahtaa seisoalleen.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät