Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Hän vihkii kansan kuolemaan ja kansa vannoo uskollisuuden valon vapaudelle. Hän lopettaa. Soiton säveleet leijailevat yli kansanjoukon kuin nyyhkyttävät valkoiset haahmut. Vapauteen, valoon! Veriseen, jaloon taisteluun käykää, te raatajat maan! Kymmentuhatlukuisen kansan suusta tuo laulu soi. Elman sielu nousee kuin haaksi hyökyaallon harjanteella. Niin huimaavan autuas on vapauden taistelu.
Kiitos, oi Jesus, Vapahtaja kallis: Syntini Sinä verelläsi poistit; Kiitos, oi kiitos, Sa ostit omaksesi, Kurjimman syntisistä iloksesi! Kiitos, oi Henki, suuri Lohduttaja, Jumalan armon meihin sovittaja, Kiitos, ett' annoit valon sielulleni, Herätit unest' iki-ihmiseni; Kiitos, ett' armos kautta Jesus voitti Sieluni, uusi päivä siellä koitti!
Siks syöksyimme kuin sinivirtaisi vyöt, siks seisoimme kuin valon vahdit, siks tulta ne tuprusi pohjolan yöt, soi mielten ja miekkojen tahdit, mut Sulta me tahtomme, tarmomme haimme, Sult' yksin me voimamme, voittomme saimme, Sun hangistas nous unet, urhojen työt, nous taattojen, maammojen mahdit.
te näätte ennakolta, mitä tuopa on helmassansa tulevainen aika, mut ette nykyisyyden kohtaloita.» Hän mulle: »Lailla heikkosilmäisien etäiset erotamme seikat, sallii sen valon meille vielä Tuomar' ylin. Mut kun he lähestyvät, tapahtuvat, älymme turha on, ja tiedä emme, jos muut ei kerro, maailmasta mitään.
Hän näki, miten sanktuariumin esirippu ja ovi avattiin, kuuli, kuinka oraa kierrettiin, näki valon tunkeutuvan sanktuariumista ja kuuli sitten vasaran lyöntiä ja viilan raksutusta.
Ja kuitenkin tuo lupa-ajan pappi saattoi olla aivan toinen mies kun hän istui yksin talonpoikiensa kanssa vaivais- tai koulu-toimikunnassa; konttorista kuului välistä ääni, jonka tuskin olisi luullut tulevan valon ja rauhan miehen suusta.
Näin hänen silmänsä valon sammuvan ja hengityksen lakkaavan ja tiesin sen olevan sielun eroamishetken ruumiista, meidän eronhetkemme, mutta minä en tuntenut sitä, minä lauloin yhä; minusta tuntui kuin kantaisi lauluni hänen henkensä ja kohottaisi sen taivaasen. Olin autuas sinä hetkenä, minäkin niinkuin hän korotettuna yli kaiken maallisen tuskan.
Jaakon uhkaava nyrkki vaipui hitaasti alas ja murrettuna, masentuneena seisoi hän nyt siinä, ei masentuneena totuuden kirkkaan ja häikäisevän valon, vaan salaa hiipivän ja kähmivän, myrkyllisen pimeydestä lähteneen valheen edessä. "Sinä Tintta-karhu! Sinä sanot minua rosvojen pesäksi. Sinä saat vastata suurista sanoistasi lain edessä", sanoi Matti vihasta kähisevällä äänellä.
Ne ei velttoina viinasta horjuneet, vaan raittiina valvoivat. Ja valppaudellahan vanhat nuo valon saattivat kansalleen, näin nostivat Suomen sorrostaan, maan säästivät lapsilleen. Ja se maa oli Pohjolan parhain maa, tuhatvetten ja metsäin maa, ja metsistä raivatut rintamaat täys' viljaa valkenevaa.
Hänellä oli mukanaan lyhyt pihlajakeppi, mutta vaan näön vuoksi, sillä hän ei koskaan lyönyt eläimiä, vaan houkutteli lehmät mukaansa, vaikka se olikin alussa sangen vaikeaa. Karja näki nyt ensi kerran auringon valon ja hengitti raitista kevät-ilmaa oltuaan kuusi kuukautta pimeään navettaan suljettuna. Oli hupaista nähdä heidän kummastustaan ja iloansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät