Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Sillä jos joku luulee, että olin uudessa elämässä valon ja irtautumisen kaipuuni kadottanut, se suuresti erehtyy. Se kaipuu oli päinvastoin muuttunut elämäni sisimmäksi sisällöksi.
Seisahdu, matkamies, tän kodin huoneuksissa, Pois ota lakkisi, käy hiljaa eteenpäin. Viivähdä hetkeksi sun kansais unelmissa, Sen muinaisuudessa itsekseis mieti näin: Suur' on se voima, kuin voi johtaa kansain teitä; Aseita heikkoja se käyttää toimissaan, Vain ihmislapsia ja elvytellen heitä Se valon kirkkaan luo pimeesen maailmaan.
Julius Krohn on huomauttanut siitä merkillisestä yhtäläisyydestä, mikä vallitsee skandinavilaisen Balder-tarun ja Lemminkäis-tarun välillä. Ylijumalan Odinin poika Balder on valon jumala, ja paha Loke viettelee sokeata Hodria tämän kättä ohjaten ampumaan Balderin kuoliaaksi.
Päämääräni ei ole lempi ja maa, Tääll' ehkä mä lemmin ja viivähdän hetken. Tää ei ole oikea mun kotimaa, Läpi vaikka mä tään teen eloni retken. Mun maani, se oikea onneni maa, Se ei ole varjoin ja kyynelten maa ! Se riemujen, soinnun on ijäinen maa, Maa ikuisen vapauden, valon ja voiton.
Ne kohosivat kaukaa valon näkymättömästä lähteestä, tunkeutuivat ilmojen halki ja sekoittuivat taivaan sineen. Elämä lähestyy niiden kanssa siellä äänettömyydessä. Kohta, kohta ne herättävät tuulen. Kohta linnut alkavat visertää. Kohta ihmiset menevät askareihinsa. Kohta kaupungissakin heräävät. Kohta uskonveljet kokoontuvat aamurukoukseen. Kohta on pyhityskokous alkamassa.
Hän muisti ehkä hänen vastauksensa Frankfurtin porvareille, kun nämä anoivat saadaksensa pysyä puolueettomina: Puolueettomuus on sana, jota minä en ollenkaan voi sietää, sanoi hän, ja kaikkein vähimmin taistelussa valon ja pimeyden, vapauden ja orjuuden välillä.
Piru, joka ennen puolueettoman henkien seurassa asusti Jumalan läheisyydessä, peräytyi yhä kauemmas jumalasta, kunnes he joutuivat täydellisesti vastakkain ja jumalasta tuli valon valtakunnan hallitsija ja pirusta pimeyden valtakunnan ruhtinas. Jumala asui taivaassa, piru helvetissä maan alla. Molempien välillä jatkuu alituinen taistelu.
Kun tuli hämärä pitkinä talvi-iltoina, silloin talon naispalvelijat kokoontuivat suureen arkihuoneeseen, jossa pystyvalkea roihusi avonaisessa takassa, ja sen valon ääressä istui Suur-isoäiti rukkineen ja hänen ympärillään muut, hekin kehräten. Siten säästettiin kynttilöitä ja samalla voi hän pitää silmällä työn kulkua.
Hän puhui luonnollisista pakanoista, jotka eivät koskaan Jumalan totuutta kuulleet ole, hän puhui niistä pakanoista, joille Herran sana puhtaasti ja selkeästi opetetaan, niistä pakanoista, jotka Herra jo on kutsunut, heille evankeliuminsa valon tienviitaksi lähettänyt, mutta jotka ovat Herran kutsumuksen tyhjäksi tehneet, nauraneet Herran pyhälle, nostaneet synnin elämänsä kruunuksi, langenneet riettauteen, pahoihin menoihin ja pakanalliseen elämään.
Oliko hänen luvatonta etsiä näiltä valon tyyssijoilta pelastustaan, vaikkapa sieltä olisi tuhat kertaa lähtöisin se kirous, joka hänet oli peittänyt pimeyteen? Melkein vasten tahtoaan poikkesi hän kylään vievälle tielle. Torninkello löi yksi. Viisi tuntia oli hän harhaillut ympärinsä, ja aika oli tuntunut hänestä yhtä monelta minuutilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät