Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Entäs jos ma aivastankin, Molemmankin Kauhuun saan! KALLE. Kyllä sinut Tyyneni pois pian lasken. TYYNE. Laske, laske! KALLE. Luota minuun vaan. Elä nyt vaan liikahda. Koetan parastani. Pummi, Kalle ja Tyyne. PUMMI. Hm! Ei maksanut vaivaa. Eihän siellä makasiinissa ollut muuta kuin rikkinäinen polkupyörä. Kaunis pesä! KALLE. Kuulkaapas, herra vallesmanni.
Totta minä sen tiesin, kun itselleni sanoi. Ja kuitenkin puritte veräjän? Purin ja tukkesin myös. Ja jos on mitä vahinkoa tapahtunut, niin se korvataan. Mutta kun ei ole vaadittu, niin ei ole osattu tarjotakaan. Totta siis kaikki, mitä kannetaan? Totta kaikki, mutta valetta kuitenkin alusta loppuun. Mikä on valetta? kysyi vallesmanni. Koko tämä syytös on tekosyytös.
Ruoka jäähtyi. Jo laski päivä. Jo tuli äiti levottomaksi. Isää kiukutti, kun ei päässyt jo syömään. Annia suututti turha huuteleminen. Hän ilmotti kuin suuttuneena: No eikä kuulu... Mitä siitä enää huutaakaan! Ja silloin iski rouvan päähän kuin salama kauhea ajatus... Hän kalpeni äkkiä, näytti aivan haamulta ja sai vain puolikuiskaamalla sanotuksi hätäytyneenä: Pappa! Vallesmanni hämmästyi.
Boolia hämmennettiin ja yhä lisättiin siihen makua, kunnes vallesmanni ja apteekkari sopivat siitä, että kyllä se nyt välttää, vaikka ehkä olisi sentään vielä saanut panna jonkun pullon viiniä. Hyvä on!... Ja sitten kannettiin booli saliin ja mentiin kaikki perästä.
Vallesmannin Pudde tapaili käpälällä kärpästä, joka pyrki nipistämään kuonosta. Kärpänen ehti pyrähtää pakoon. Pudde jätti käpälänsä siihen kuonon päälle ja piti nyt visusti silmällä kärpäsen puuhia ja eleitä ja vallesmanni souteli keinutuolissa nyt ihan toisella tavalla kuin äsken.
Sen pitäjän vallesmanni Reinhold Kaksinainen, näet, aivan sairaloisen kiihkoisesti halusi päästä valtiopäiville. Siihen haluun oli luonnollisesti syynä se, että hänen enonsa oli arkkipiispa ja setä senaattori. Ei niiden arvolle sopinut että hän, sukulainen, on ainoastaan paljas vallesmanni. Ei.
Luultavasti oli Ella, jolla oli siksikin väättyri luonto, jo ennenkin kokenut tämän tulikoetuksen, muuten ei voisi mitenkään käsittää, miten hän niin vikkelästi suoriutui suulleen makaamaan noille tuoleille koko loistavassa pituudessaan. Ja silloin alkoi leikki. Nimismiehen pamppu lauloi tuttua nuottiaan. Ella rupesi valittamaan: »Armahtakaa, herra vallesmanni kulta!»
VALLESMANNI. Jo riittää MATLENA. Vaikka hän kyllä on rajuluontoinen ja kiivas, varsinkin nyt, kun rautatiellä työt lopetettiin ja miehet jäivät leivättömiksi eikä minkäänlaista ansion toivoa koko talvena. Onko kumma, jos silloin meneekin sekaisin pää, ettei enää voi hillitä luontoansa.
»Ulos tuvasta kaikki tänne kuulumattomat!» käski nimismies. Ja käskyä noudatettiin paikalla. Kun Grönberg sattumalta läheni Ellaa, älähti tämä: »En minä ole rähissyt ... herra vallesmanni!» »Se on sen parempi itsellesi», sanoi Grönberg ja silmäili vuorotellen vankeja, jotka tuskin uskalsivat hengittää.
VALLESMANNI. Lähtivätpä metsään sellaista vauhtia, että nuoret kuuset murtuessaan ryskyivät! Mutta pidithän sinä siinä sillä kertaa sellaista ääntä kuin olisi siinä ollut kokonainen susilauma ulvomassa! ELLI. Siitäpä juuri heidän kiireensä syntyikin... VALLESMANNI. Kruunun lukkojen taakse kuitenkin joutuivat kuin joutuivatkin, nuo konnat! Oikeinpa pirullista kansaa tässä pitäjässä!
Päivän Sana
Muut Etsivät