Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 12. lokakuuta 2025


Se, joka näin puhui, oli erittäin huolellisesti pukeutunut Kreikkalainen, joka nyt pisti kädessänsä olevan granaattikukan korvansa taakse, voidakseen puristaa ystävänsä Publiuksen kättä ja sitten kääntää kauniit, vallattomat ja melkein tyttömäisen hienopiirteiset kasvonsa erakon puoleen, sillä hän tahtoi puheellansa herättää tämänkin huomiota.

Ja ainahan oli Matti valmis auttamaan, jos ketä vallattomat kiusasivat ja sitten tuo tapaus tuolla peltotiellä: siellähän Elsa joutui pahaan pulaan vallattomain poikain kanssa yks kaks, oli Matti paikalla ja ojissa kieriskelivät vallattomat. Eikä nuot tuommoiset tapahtumat olleet ollenkaan vähäpätöisiä viidentoistavuotiaan tytön mielestä, ne kohottivat tavattomasti Matin arvoa hänen silmissään.

Silloin myöskin tiesimme, mistä hän tahtoi meitä muistuttaa, meitä, jotka olimme vallattomat ja laiskat, ehkä olimme ravitut ja meillä oli kengät jalassa. Vuoden kuluttua katosi kärsivä kukka hautuumaalta. Hän ei enää käynyt koulua. Kumminki hän usein tuli meitä vastaan kadulla. Hän horjui raskaiden kannettaviensa alla.

Hän vilkaisi piirongin päällä olevaan kuvastimeen ja näki todellakin edessään nuoren, sievännäköisen koulupojan, jonka vallattomat, ruskeat kiharat pyrkivät varjostamaan niin hienon valkoista otsaa, että se olisi sopinut vaikka tytölle.

Sittekun Simoni sillälailla melkein veren vuodatuksetta oli valloittanut Idumean, hävitti ja ryösti hän koko maan, ja hänen vallattomat joukkonsa, jotka yhä lisääntyivät, käyttivät itsensä niin julmasti ja raivoisasti onnettomia idumealaisia vastaan, että selootit tunsivat sekä sääliä entisiä liittolaisiansa että vihaa Simonia kohtaan.

Vetureja, joissa vaski ja teräs kilvan kiiltelivät, vaihdettiin, ja ne kiitivät kuin vallattomat pääskyset sivuraiteita myöten toistensa ohitse ja toisiansa vastaan päästäen mennessään kimakan, virkeän sävelen. Se oli uutta Antista kaikki tämä ja pakotti veren hänen suonissaan virkeämpään liikkeeseen.

Uudet, uupumattomat miehet tarttuvat nyt työhön. Ei aluksen oma miehistö kykene enää työn kulkua katsomaankaan. Väsyneinä, voimattomina lyyhistyvät he mikä mihinkin nurkkaan, mutta laulaen voiton virttä puskevat nyt meren vallattomat tyttäret rutisevaa alusta saaren suojaiseen satamaan.

NUORI JOUKO. Oi, emoni, kantajani! Tunne mieleni tukala, Niin et vaadi vaikeinta. Maan sydäntä routa särki, Minun mieltäni pakotti Kaiken talvea ajatus, Outo, katkera ja kolkko. Kevätlämmin hautoi roudan, Vapautti luonnonvoimat, Riihottomat, vallattomat Tulvina tuhoamaan, Kirren alta kyyn herätti.

Vallaton hymy oli hiipimäisillään Helan huulille, vallattomat kuopat olivat muodostumaisillaan poskille, mutta kuin katsoi hän Topiasta silmiin, niin voimat pettivät, sulut murtuivat ja sydän otti väkirynnäköllä omansa. "Sinä paha poika!" sanoi hän puoleksi itkien puoleksi nauraen. "Olethan ikäsi tiennyt ett'ei Helan sormeen kenenkään muun sormus sovikaan."

Kun olimme varsin vallattomat tahi laiskat, sanoi hän tavallisesti: "Tänään ette ole nähneet kärsivää kukkaa." Kuka sitte tuo kärsivä kukka oli? Se oli pieni tyttö, joka kävi seurakunnan köyhäin koulua, mutta jolla ennen opetuksen alottamista oli tapana istua eräällä hautakivellä kirkon etelä puolella ja lukea läksyänsä, silmät aina kirjaan kiinnitettyinä.

Päivän Sana

nyrkkejäkin

Muut Etsivät