United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pieni naisen pää, läpikuultavilla, kuihtuneilla, vanhoilla kasvoilla ja lumivalkein hiuksien ympäröimän myssyn alla, näin sanottaessa hypähti vähän pelästyneenä päänaluselta. "Ah, hyvä herra", kuiskasi vanha nainen heikolla, valittavalla äänellä ja ojensi hänelle kuihtuneen, kapean kätensä, jota, kuten näytti, värisytti hermovavahdus.
Kahdeksan uppiniskaisinta otetaan sotamieheksi. Lampelan poika telkitään myllytyrmään, ja hänen äitinsä häädetään heti paikalla torpastaan. Pelko ja kauhistus valtasi läsnäolijat. Ainoastaan Lampelan vaimo uskalsi korottaa äänensä. Voi, voi! huusi hän valittavalla äänellä. Voi uskotonta palvelijaa, voi uskotonta voutia! Vuonna 1656 oli Suomessa monessa suhteessa surulliset ajat.
Kyynel vierei tytönkin silmässä, kuin hän kuuli isänsä sanat, ne tekivät kipeää sydämessään hän laskee kätensä ukon olalle ja sanoo valittavalla äänellä: Isäni, vielä ei Suomi ole loppunsa nähnyt, koska tyttöjenkin povessa rakkaus palaa! Ukko kääntää päätään ja sanoo huo'aten: Oi! jos olisi Jumala mulle suonut poikia vaan samassa muistaen Eliasta ja Aatoa pysähtyy hän puheessaan.
"No, jopa nyt jotakin, kun opetetut sivistyneet ihmiset viitsii!" ihmetteli herra. "Siitä Elsasta ei ole muuta kuin harmia ja ristiä", sanoi rouva valittavalla äänellä. "Elsasta ristiä! mitä harmia Elsasta sinulle on? Sekö kun Elsa harrastaa totuutta ja oikeutta?" sanoi mamseli äkäisellä äänellä. "Ja itsehän sen minulle toit! Mitä toit ristiä välillemme?"
"Voi, Jumalani", keskeytti Nastjenka, "kuinka oli siinä kaikki? Minä en ymmärrä sanaakaan siitä." "Voi, Nastjenka, minä tahtoisin jollakin tavalla kuvailla tätä omituista vaikutusta", aloitin minä valittavalla äänellä, missä vielä kätkeytyi toivo, vaikka kaukainenkin. "Kyllin, lakatkaa jo!" sanoi hän ja kaikki ilmasi yhdessä silmänräpäyksessä veitikkaa!
Seuraavana aamuna istuessaan poikansa kera vastatusten aamiaisella kysäisi hän hyväntahtoisen valittavalla äänellään: »No, Felix, oletko nukkunut tuhmat tuumat päästäsi pois?» Felix suuttui... »Sanoin sinulle jo, isä, siitä » »En ymmärrä mitään! Aivan oikein, poikaseni.
"Hyvää iltaa rouva Wallner", sanoi hän valittavalla äänenpainolla, jota melkein aina käytti, silloinkin kuin puhui kaikkein jokapäiväisimmistä asioista, "hyvää iltaa, tohtori", jatkoi hän ojentaen kätensä ensin Gabriellelle, sitten tohtori Sandinille. Sitten hän istuutui, levitti kätensä toisen toiselle polvelleen, tuijotti hajamielisesti eteensä ja huokasi syvään.
Uusi käänne näytti nyt tapahtuvan onnettoman atenalaisen järkytetyssä ja sekaisessa mielessä. Hän laski kätensä Nydian silkinkiiltävälle tukalle, silitteli sen kiharia, katsoi häntä tarkaten kasvoihin ja ikäänkuin hänen murskautuneessa ajatusketjussaan vielä olisi ollut yksi tai pari ehjää rengasta, näyttivät Nydian piirteet tuoneen hänen mieleensä Ionen, ja tätä muistellessaan hänen raivonsa vain yltyi, ja voimakkaana ja helähtävän intohimoisena se purkautui sanoiksi: »Vannon Venuksen, Dianan ja Junon nimeen, että olen valmis kantamaan harteillani koko maailman niinkuin maanmieheni Herakleskin (ah! kurja Rooma! kaikki todella suuri on lähtöisin Kreikasta. Ei sinulla olisi jumaliakaan, ellet meiltä olisi saanut!) Sanon, niinkuin maanmieheni Herakleskin ennen minua, Ionen ainoasta hymyilystä olen valmis hukuttamaan maan alkukaaokseensa. Ah, ihana lemmittyni», hän lisäsi kuvaamattoman syvällä ja valittavalla äänellä, »sinä et rakasta minua. Olet vihoissasi minulle. Egyptiläinen on panetellut minua et tiedä, kuinka monta tuntia olen talosi edessä vuotellut et tiedä, kuinka kauan olen tähtiä tarkannut toivoen, että sinä, minun aurinkoni, vihdoinkin nousisit ja sinä et rakasta minua, sinä hylkäät minut! Oh!
He koettivat yhä uudestaan tunkea piiloutuneiden pyssymiesten linjan läpi, mutta heidän ei onnistunut edes tulla leirin näkyviinkään. Heidän sotatorvensa, ja heillä näytti olevan tavattoman suuri luku niitä, kaikui metsässä valittavalla äänellä ja suuret rummut niissä lukuisissa kylissä, joiden läpi virta juoksi, vastasivat niille lähetettyihin merkkeihin.
Siinä talossa röyhkeä piika, joka katsoen tietysti talonsa parasta ajoi anojan takaisin sen tulista vohkaa, tuossa siepattiin keittiön ovelta avain, kun nähtiin köyhä tulevaksi; tässä leiväkäs rouva nöyrään anomukseen vastasi valittavalla äänellä: eihän sitä lapsiraukka ole meillä sinulle mitään antaa. Seisoinpa taas muutaman talon portilla.