Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Vakavana, mutta osanotolla, hän nyt puolestaan rohkaisi: »Niin... Ei sitä pidäkään semmoisessa asiassa kuin Herran asiassa ihmisen epäillä ja arkailla, vaan pitää vain kolkuttaa ja kolistaa rohkeasti.» Liikutettuna ja ujona pyöritteli Sakari hattuansa käsissänsä.
Hän sanoo, että minun pitäisi ottaa Fritz. Mutta minä en tiedä itse. Fritz olikin kunnon miehenä ja perheen ystävänä ensin kääntynyt äidin puoleen. Johannes katsoi vakavasti Trudcheniin. Tyttö kohtasi yhtä vakavana hänen katseensa sinisillä, hiukan itkettyneillä silmillään, jotka siitä olivat vain suurentuneet ja kirkastuneet.
Sitten iltasilla tulkaa te tänne meille, niin Hintin pitää pyytää lupaa johonkin huviin, vaan ei ehkä tanssiin, tuskin lupaisi. No ei tietäisi sitä, arveli toiset. Vaan kyllä se muuten vetelee, kun pysytään hyvin vakavana ja Hintti pyytää. Ja sitten kun isä viimein näkee, miten häntä narrattiin, niin ehkä se heittää pois ne puuhat, sanoi Jahvi nauraen, ja sitten he jokainen nauroivat.
Varhain seuraavan sunnuntain aamuna vanha Rusko, surullisena pitäen päätänsä alhaalla, ikäänkuin olisi tietänyt mitä kuormansa sisälsi, veti nuo kolme ruumista kirkon kiviaidan viereen, ja vakavana, synkeämielisenä käveli Pekka perässä.
Toverinsa kunnioittivat häntä vakavana, kestävänä sotilaana, joka ei milloinkaan nähnyt säästävän itseänsä eikä henkeänsä siinä, missä sen alttiiksi antamista tarvis vaati. Vaikka hän aina oli tuimimmassa melskeessä, ei hän milloinkaan loukkautunut; kuolema näkyi välttävän häntä.
Varsi vavahti eteenpäin, hartiat kohosivat, kaula kyyristyi, polvet notkahtivat juoksuasentoon, käsi tapasi ehdottomasti miekan kahvaa. Mutta hetkeksi ainoastaan, siunaamaksi silmänräpäykseksi: kohta oli mies taas entisellään, suorana, varmana, tyynenä ja vakavana; pää pystyssä, kädet rauhallisina hän seisoi minuutin, pari ja lähti taas mitatuin askelin jatamaan eteenpäin tasaista tahtiaan.
Mut mitä täällä teidän seuduillanne Ma kuulen, herra piispa? Kirkoissanne Soi kieli outo, halpa Suomenmaan. Miks suvaitsette tuota kurjaa kieltä? Se ylevämmän siirtyköhön tieltä, Tuon Ruotsin kielen jalon, arvokkaan.» Niin Ruotsin mies se puhui korskeasti; Sen kuuli vakavana loppuun asti Gezelius piispa.
Milloin hyvänsä, koetti Johannes hymyillä vastaan hänelle. Vaikka nyt heti! Aurinko syttyi jälleen Liisan silmissä. Nyt heti siis, virkahti hän, pistäen kätensä turvallisesti Johanneksen kainaloon. Me menemme! Emme me nyt viitsi katsoa noita typeriä taideteoksia. Johannes koetti sillä välin toverillisella hymyllä ikäänkuin rakentaa siltaa Muttilan kanssa. Muttila seisoi synkkänä ja vakavana.
Miksikäs isäntä semmoista puhuu!" Mutta Lauri katseli häntä sydämellisellä rakkaudella ja sanoi surullisen vakavana: "Minun omatuntoni isoo nyt rauhaa." Sitten istuutui hän renkulle, joka oli takan vieressä. Hän nojasi päänsä käsiänsä vasten, ja ensimäiset kyyneleet, jotka hiljaa heruivat hänen silmistään, lämmittivät hänen kauan tuskallista sydäntänsä.
Se oli niin vakavasti sanottu, että Leenaakaan ei naurattanut, vaan hän yhtä vakavana myönsi: »Niin, tohtori! Siitä tulee varmasti tohtori. Lukemallahan tohtoriksi pääsee.» Laura alkoi jo mielistyä lahjaan, jota Leena tuntui hänelle toimittelevan ja tarjottelevan. Uteliaana hän kysyi: »Roomastako niitä tuodaan?» Leena hölmistyi. Oli aivan tietämätön, mitä vastata.
Päivän Sana
Muut Etsivät