Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025


"Eihän tuota luulisi," arveli Guttorm ja katsoi vakaasti vaimoonsa. Tämä käänsi puheen toisaalle. "Tänään on paljo kansaa kirkolla," sanoi hän; "tuntuu hyvältä nähdä heidän Jumalan huonetta etsivän." Ei kenelläkään ollut halua vastaamaan; silloin yritti Guttorm: "Luullakseni jumalanpelko on edistymään päin; useampia nyt näkee kirkolla kuin minun nuoruudessani."

Tyytymättömyyttä pieneen vaimoonsa heräsi Rolfissa vaan silloin, kun huomasi hänen välistä koettavan murtaa sulkuja, joita hän rakkaudesta rakenteli pikku Niinan ympärille suojaksi ulkomaailmaa vastaan. Ja semmoisia kapinanyrityksiä alkoi sattua yhä useammin, mikäli vuodet kuluivat.

Hän istui muutaman minuutin hiljaa, ja lisäsi sitte hymyillen, katsahtaen vaimoonsa, "mutta minun ei tarvitsisi jättää vaimoani Turmeluksen kaupunkiin, taikka kuulla hänen kutsuvan minua takaisin; tässä tulee vastakkainen suhde. Vaimo on matkustaja, ja minä pelkään, että hän voi sanoa miehestänsä hän on Turmeluksen kaupungissa".

Uutela näkee Keskitalon kääntävän päätään vaimoonsa päin ja luovan pitkän, murtuneen katseen. Sitten hän saa yskänkohtauksen, ankaramman kuin koskaan ennen, ja vanha emäntä rientää taputtamaan häntä hartioihin. Poikain silmiin on kierähtänyt vedet ja he katsahtavat toisiinsa: eikö Uutela meitä ja meidän yhteisiä työpuuhiamme ensinkään muistanut? Uutelan tulee paha olla, kun hän tämän näkee.

Vaikka Julien alati olikin näin kiukustunut, niin oli hän uudistanut jonkun aikaa unhotuksissa olleet lemmensuhteensa vaimoonsa. Rosalie oli pian jälleen aivan terve; hän ei ollut enää niin surullinen, vaikka olikin edelleen ikäänkuin hämmennyksissään ja ikäänkuin salainen pelko olisi häntä vaivannut. Ja vielä kahdesti karkasi hän Jeannen käsistä tämän yrittäessä uudelleen ottaa selkoa asiasta.

Kaisa yhä tuijotteli Harjulaan päin, ikäänkuin olisi sieltä lohdutusta odottanut, mutta ei sieltä mitään tullut. Sen vuoksi käski Kaisa-emäntä eräänä päivänä miehensä mennä Harjulaan ja pyytää "Harjulan isäntää" toki kerran heilläkin käymään. Ihmetellen katsahti mies vaimoonsa, mutta kun tuo käsky kuului nöyrältä pyynnöltä, lähti hän sitä täyttämään.

"Luuletko?" kysyi hän samoin kuiskaten. "Minä tuskin uskallan toivoa vielä", sanoi hän, nousi ylös ja työnsi vaimonsa äkisti luotaan. Hän näytti liikutetulta ja hänen silmissään kiiluivat kyynelpisarat. "Kaikki pidoissa käymiset ainakin saavat nyt toistaiseksi jäädä", sanoi hän. Rolf kääntyi sitte jälleen vaimoonsa päin, veti hänet luoksensa ja syleili häntä innokkaasti.

"Mitäs olisit sanonut, Kristiina", kysyi vihdoin Jonson vaimoonsa katsahtaen, "jos en enää olisikaan palannut?" Matami Jonson hymyili katkeraa, terävää hymyänsä. "Tuskinpa olisin sanonut mitään;" vastasi hän, "minä olin niin perin murheellinen, ett'ei se enää olisi pahemmaksi voinut tulla."

Nythän Martti on luopunut isästänsä ja äidistänsä, kun hän on pois ajettu kodista. Ja jos hän ainakin tuon Kolkin tyttären saanee, kaikkien keinojesi läpitse, niin silloinhan hän on vaimoonsa sidottu; luulisipa noin selvän asian ymmärtävän", selitti Katru toimessaan.

Omassa huoneessaan istuutui hän ajattelemaan, mitä oikeastaan oli tapahtunut. Ensi kerran oli hän oikein todella pahastunut pikku vaimoonsa ja muisteli sentähden mielessään kaikkia niitä sattumuksia, jotka olivat antaneet aihetta samanlaiseen pahastumiseen. Oliko hän todellakin ansainnut vaimoltansa semmoista kohtelua? Semmoisenko palkan hän nyt sai kaikesta hellästä rakkaudestaan?

Päivän Sana

koiraksilta

Muut Etsivät