Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Vaimoni johdon alla opin minä miten nuot utu-pilven kaltaiset vaatteukset ovat käännettävät ja levitettävät, vaikka kyllä monesti sain nuhteitakin kömpelyydestäni.
Kymmenen lapsen kasvattaminen ei ole niinkään helppo asia, varsinkaan kuin pari näistä antavat hyviä aiheita siihen luuloon, että tulevat saattamaan yhtä paljon ikävyyksiä ja rahanmenoa, kuin itse ennen vanhaan omille vanhemmilleni. Ja sitten tuo kesähuvila, jota vaimoni vihdoinkin sai minun rakentamaan, ja joka nielemällä nielee rahoja.
Ensimäistä päivää naimisissa ollessani punastuin, kun vaimoni katsoi minua. Maiju. Herra olikin vähän tuhma siihen aikaan. Henrikson. Kuinka uskallat sanoa sellaista...? Maiju. Sanon vaan mitä ajattelen ... luulen herran aikovan ottaa vahinkonsa takaisin »Alppilassa» tänäiltana, kun rouva on ruvennut nukkumaan. Henrikson. Se ei ole totta! Maiju. No en minä siitä mene lörpöttelemään. Henrikson.
En huoli ruveta kuvailemaankaan, kuinka katkeralta perheestään ja kotimaastaan eroaminen tuntui. Vaimoni lähti minua saattamaan Hankoon saakka. Surullista oli tuo yhdessä matkustaminen, sillä koko ajan vaimoni itki yhtämittaa, ajatellessaan sitä eronhetkeä, joka pian oli tapahtuva.
Menköön nyt kahdenkymmenen vuoden rakkaus ja sopu pirstaleiksi!" Säihkyvin silmin ja pää pystyssä astui Helena ovesta ulos. Kohta hän näkyi kartanolla Valpuri rinnallaan. Esa avasi akkunan ja huusi: "Valpuri! Jos vaimoni tahtoo sinua mukaansa, niin et saa mennä, vaan saattaa kyllä häntä saat". "Vaimoni!" sanoi Helena, kertoen Esan sanat.
Aloin pelätä vaimoni kuolemaa, sillä silloinhan minäkin tulisin elävältä haudatuksi. Oloni tässä kaupungissa alkoi rasittaa minua, olinhan ikäänkuin joutunut vankilaan, josta en koskaan voisi päästä vapaaksi. Koetin lohduttaa itseäni sillä, että vaimoni ehkä ei kuolisikaan ennen minua tai ehkä jollakin ihmeellisellä tavalla pääsisin sitä ennen kotimaahani.
"Niin, mutta, hyvä herra Wengel; se on kuitenkin ja erittäinkin tässä silmänräpäyksessä mitäköhän sanoo armollinen herra siihen?" Vanhus puisteli päätään ja murisi: "en tiedä; joku aika sitten käy täällä kaikki nurinpäin; kukaan ei tiedä, ken kokki tai kellarimestari on. Antakaa anteeksi, herra pastori; minun pitää käskeä vaimoni ylös".
Wickfield'in toivottavan hänelle hyvää huomenta ja puhuttelevan häntä "Mrs. Strong'iksi", ja minä ihmettelin, oliko hän tohtori Strong'in pojan vaimo vai tohtori Strong'in oma vaimo, kun tohtori Strong itse valaisi asian minulle. "Asiasta toiseen, Wickfield", sanoi hän, pysähtyen käytävässä, käsi olkapäälläni; "te ette ole vielä keksineet mitään soveliasta toimeentuloa vaimoni serkulle?"
Oli kyllä tarkoitus, että lähtisin huomenna, mutta luultavasti tulee matka siirretyksi saanko siis tulla jonakin päivänä ensi viikolla?" "Hyvin kernaasti; sydämmellisesti tervetullut, voittehan sopia siitä vaimoni kanssa."
Niin, vaimoni jos tahdotaan sotaa, niin tahdotaan aseilla kartuttaa valtaansa, tai jos sitä tarvitsee puolustaa aseilla, niin ei presidentti riitä silloin täytyy siellä olla päämies, joka on välinpitämätön äkkinäisistä puolue-muutoksista. Niin on aina ollut, sillä se auttaa vähän, puolustaa tällä rahalla itseänsä yhden miehen tai luokan valtaa vastaan, tekemällä taivaan selvää vääryyttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät