United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Majori istui Josefinan vieressä ja katseli hetken hänen pieniä sormiansa, jotka työksentelivät niistin-liinan valmistuksessa hänelle. "Rakastatkos minua, Josefinani?" kysyi majori. "Paljon, paljon!" vastasi Josefina katsahtaen ylös lempeällä katsannollansa. "Tahdotkos tulla toiseksi vaimokseni ja ensimäiseksi rakastetuksi?"
Tunnettuani hänet punastuin nimittäin vahvasti, ja ikäänkuin heijastuksena levisi punastus hänenkin poskilleen, ulottaen äärensä aina siroihin, tuuhean tukan salaamiin korviin ja ihmeen valkealle kaulalle saakka. Viime kerran tavatessamme uskalsin suudella häntä, ja silloin annoin myöskin hänelle sormuksen, jota hän lupasi uskollisesti kantaa, kunnes tulisin häntä vaimokseni pyytämään.
Jos tämä olisi tapahtunut muutamia päiviä ennen, olisin onnellisin ihminen maailmassa, mutta nyt se on myöhäistä. Minä olen sinusta jo niin kauaksi vieraantunut, ett'en enää voi, en saata sinua, Roposen tytärtä, vaimokseni ottaa. En ansaitse sua enää. Anni. Andrei! Hän ei kuule minua. *Laulu 13.* Viimeinenkin toivoni Sammui multa nyt! Kun mun jätti sulhoni, Kaikk' on päättynyt.
"Aha, vai niin, sinäkin olet yksissä neuvoin tyttäresi kanssa; kaunista, kaunista! noh, tehkää sitte miten mielenne tekee, mutta tyttäreni annan kelle tahdon," pomisi Tommi. "Niin, teiltä minä pyydänkin Leenan vaimokseni; rakas metsänvartija, minun asemani on nyt semmoinen, että voin kunnollisesti tytärtänne elättää; ja teitä lupaan pitää kaikessa kunniassa kuin omia vanhempiani."
Anni on valmis rupeamaan vaimokseni. Roponen. Mitä tuhmuuksia! Oletteko te jo keskenänne sopineet? Kyllä minä opetan teitä! Minä antaisin tyttäreni sinulle! Tosin olet ollut kelpo työmies ja hyvä poika, sitä en kiellä. Olen aikonutkin antaa sinulle osan, sittenkuin olet vaimon itsellesi saanut, mutta tytärtäni häntä et ikinä maailmassa saa. Kipuna. Et ikinä maailmassa! Juvakka.
Kirjeesi, tuo tyynnyttävä, iloinen kirjeesi saapui vihdoinkin, ja se on minulle merkkinä, että nyt saan kirjoittaa sinulle, mitä erotessamme en saanut sanoa. Anna, sinä tunnet minut paremmin kuin itse tunnen itseni. Sano minulle tahdotko, uskallatko ruveta vaimokseni?
»Minulla oli, Jumalan kiitos, sangen vähän sukulaisia eikä ketään läheisempiä, kuin pari serkkua», vastasin. »Mutta oli eräs henkilö, joka ei tosin ollut sukulaiseni, vaan kuitenkin minulle kalliimpi kuin ainoakaan sukulainen. Hänenkin nimensä oli Edit kuten teidänkin. Hän olisi läheisessä tulevaisuudessa tullut vaimokseni». »Voi. kuinka hän mahtoi surra katoamistanne!» huokasi Edit.
»En minä sinua vihaa, vaan poikaani et saa, muista se!» ärjäsi Niemi. Mutta nyt oli Mikkikin taas tointunut ja sanoi: »Minun omani pitää hänen olla niin totta kuin tässä olen. Minä olen mies ja pidän sanani, minä olen luvannut hänet vaimokseni ottaa.» »Mikki, kuinka uskallat minun kuulteni noin puhua?» huudahti Niemi. »Oletko raivossa, poika?»
Oma lemmityiseni! minun silmissäni ei löydy mitään korkea-arvoisempaa kuin sinun hyvyytesi, sinun ihanuutesi! O! kuiskaa minulle se ainoa pieni sana, että tahdot ruveta vaimokseni!" Hän huokasi suru-mielisesti. "Muistakaa sukuanne," sammalti hän, "ja muistakaa minuakin." Vendale veti häntä vielä likemmäkseen.
Ahaa, kas tämä laulaa toista virttä! Kysyn teiltä, teenkö hyvin siinä, että otan vaimokseni sen neidon, josta tässä on kysymys? Marphurius. Mahdollisesti. Sganarelle. Vai tekisinkö siinä pahoin? Marphurius. Kuka-ties. Sganarelle. Olkaa niin hyvä ja vastatkaa minulle niinkuin vastata pitää. Marphurius. Semmoinen on minun aikomukseni. Sganarelle. Sydämeni palaa rakkaudesta neitoa kohtaan.