Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Vannokaa olevanne se, joksi pukunne teidät osoittaa, niin annan teidän esteettömästi jatkaa matkaanne. Olen kreivitär Bertelsköld ja käsken teitä päästämään käteni! sanoi vaimo heittäen pois päähineensä ja katsellen miestä suurilla, tummilla silmillään. Mutta ruskeapukuinen taisteli tässä elämänsä hurjimman intohimon puolesta eikä aikonut päästää varmaa saalistaan.
Tyttö parka itki jo tullessaankin. Emäntänsä oli taaskin kurittanut häntä syyttömästi. Isäntä on juoppo ja riitelee vaimonsa kanssa joka päivä. Vaimo purkaa kiukkunsa palvelustyttöön, lyö hänkin sitä joka tohtii. Molemmat ovat rangaistut häpeällisistä rikoksista.
Tuskinpa sitä nainen lienee odottanutkaan, koska hän vaan ihan rauhallisesti rupesi kahvinkeittämispuuhiin. Tyytymättömän näköisenä ja tylsin katsein katsoa tuijotti mies oveen, jonka vaimo oli jättänyt auki. Siitä syöksi sisään voimakas valovirta, seisahtui hiukan, mutta alkoi sitte taas rohkeasti tunkeutua joka soppeen.
Varhaisena aamuhetkenä, kun yön hämärä vielä peitti huoneen, astui kuolema sisään, ja kun se oli asiansa toimittanut, lepäsi vuoteella kalpea, kuihtunut, uneen vaipunut vaimo, kasvoillaan haudan tyyneys ja ijäisen elämän riemu... Pääpuolessa istui yksinäinen, kumartunut olento, joka ei rohjennut häiritä kuoleman rauhaa hurjilla valituksilla, joita hänen sydämestään tahtoi kohota.
"Jos hän heltyy", vastasi vaimo kummastuneena, "on kyllä toivoa! Kaikkia sopii toivoa, jos semmoinen ihme on tapahtunut." "Hänen ei käy enää heltyminen", lausui mies. "Hän on kuollut."
RUOTUS: Laittau jo levolle siitä löpisemästä, vanha lörppö! RUOJA: Niinkö! Kavahda, kavala Ruotus vihaani tulipunaista! Et tunne kipuja Kirkin. Luuletko mun luppakorvin istuvan sopessa silloin, kun sinä kisoja kuljet kylän kaunojen keralla. Tuokin vaimo vatsallinen, joka kylpyä kyseli luuletko, etten ma tiedä, ken on porton poian isä? Sinä! Sinä! Sinä! Sinä!
"Kun haudan partaalla ollaan, silloin ei valehdella", vastasi Anders, "ja tämä on kuolemakseni, sen minä varsin hyvin tunnen. Mutta sinä iskit kiinni, Marit, sinä olet kirouksena taloni kynnyksellä maannut". "Olenko?" vastasi Marit; "olihan sulla vaimo karkoittamassa sitä kirousta". "Jumala häntä siunatkoon, häpeällistä olisi moittia häntä.
SKULE KUNINGAS. Siitä on kulunut kokonainen elämä. Jokaisen kauniin muiston siltä ajalta olen menettänyt ja unohtanut INGEBORG. Se oli oikeutesi. SKULE KUNINGAS. Ja sillä aikaa olet sinä, Ingeborg, sinä hellä, uskollinen vaimo, istunut kaukana pohjassa, jäisessä yksinäisyydessä ja koonnut ja pannut talteen! INGEBORG. Se oli minun onneni.
Vaimo kertoi tulleensa kaupunkiin pienille asioille sekä käydäkseen kirkossa, jossa nyt aamusella pidettiin suomalainen jumalanpalvelus. Kiinnittäessäni hänen venettään rantalaituriin tiedustin hiljaa, sallisiko hän minun tämän päivää esiintyä kaupungilla liikkuessamme hänen renkinään tai miehenään.
Sitten Pekka ja Heikin vaimo menivät yhdessä Heikin kotiin, jossa Vappu pantiin sänkyyn. "Kiitos, Pekka, kiitos! Kyllä minä tiedän, mitä on tapahtunut", kuiskasi Vappu sulkien silmänsä, jotka jo olivat tulleet entiselleen. "Mene, Pekka auttamaan katon korjaamisessa, niin saamme sairaat sisään sinne. Kyllä minä Vappua hoidan; hoitakaa te molempia miehiä!"
Päivän Sana
Muut Etsivät