United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Päätöksen tekeminen ei tuota minulle vaikeuksia, sillä se mitä sanoit, jo mielestäni on vieroittanut minut sinusta. Eron ajatteleminen ei näy olevan sinulle ollenkaan vaikeaa, puhuthan siitä niin levollisesti ja kylmästi, kuin mikäkin asianajaja, joka istuisi minulle sitä selvittämässä..."
Tiedän vaan, että salaaminen oli minulle äärettömän vaikeaa, ei tosin ensi alussa, mutta aikaa myöten yhä enemmän ja enemmän. Kipuni olivat välistä aivan sietämättömät, mutta minä vaan hymyilin. Kestin vuosikausia. Hän ei kertaakaan kysynyt, kuin aivan vaan ohimennen.
"Siihen kysymykseen ei ole helppo vastata. Minä hyvin rakastan äitiäni; mutta isä ja minä ymmärrämme toinen toisiamme paremmin kuin ." "Minä tiedän on niin vaikeaa tulla ymmärretyksi. Ei kukaan minua ymmärrä." "Minä luulen sitä tekeväni." Lily pudisti päätänsä merkiksi että hän oli toista mieltä. "Ainakin niin hyvin kuin mies voi nuorta neitoa käsittää."
Mutta samalla tuntui myöskin, kuin pääsy sinne olisi hyvin työlästä. Rippikoulu oli kai jotakin hyvin vaikeaa ja se peloitti. Hänestä tuntui kuin hän ei koskaan pääsisi. Miten onnellinen oli Mari! Hän näytti kauniilta. Kaunein oli hän kaikista. Mari oli ollut paras joukosta, hän oli saanut lahjaksi uuden testamentin ja rovasti oli kiitellyt silloin kaikkien kuullen.
On vähemmän vaikeaa uskoa itseämme taikka muita täydellisiksi kuin luulla, että olemme nousseet kuolleista; vaikka minä en tahdo sanoa, että se on vähemmän vaarallista.
Vaimoni ja lapseni ovat istuneet sen selässä." Hän nojasi päänsä käsiinsä. Taas syntyi pitkä äänettömyys. "Ystävät", alkoi kuningas vihdoin, "tämä ei käy enää laatuun. "Kansamme kuolee näiden muurien edustalla. "Päätökseni tuottaa tuskaa itsellenikin ja vaikeaa se oli tehdä " "
Hän istui taaskin tuokioisen ääneti ja hikiherneet kohosivat miehen otsalle, kun hän näkyi miettivän tuota vaikeaa alkua. Hän katseli minua empien ja huulet mutuilivat, mutta sanaakaan ei suusta lähtenyt. Vihdoinkin näytti hän tekevän päätöksen ja lausui: "ottaisikohan tuo Junnu minulta kirjeen Maanselälle viedäkseen?" "Kirjeen? Miksi hän ei sitä ottaisi?
Hän hoiti nyt miestään niinkuin äiti hoitaa sairasta lastaan; peläten hänet kadottavansa kärsi hän nöyrästi kaikki, koetti ystävyydellä lepyttää hänen pahaa tuultaan eikä koskaan vastannut vihaisesti hänen torailuihinsa. Nytkään ei olisi muusta kuin vapisevista huulista voinut päättää, kuinka vaikeaa hänen oli hillitä kiivasta luontoaan.
"Hänellä oli oikein, yksinäisyydessä kuoleminen ei ole puoleksikaan niin katkeraa ja vaikeaa kuin täytyminen elää alentavan hyväntekeväisyyden yhä jatkuvan painon alla". Hän vaikeni sitten muutamaksi sekunniksi.
Hiukan hämillään rykäsi Kaikunen ja kunnioituksensa osotteeksi kohotti hän hieman lakkiaan, samalla sipaisten kädellä hiuksiaan ja lausui: "siinäkö sinä jo oletkin?" "Tässä," vastasi tyttö viattomasti kysyjää silmäillen, "mutta kyllä tänne oli kiipeämistäkin." "Onhan sitä ja se on vaikeaa, kuin onnen tikkaiden astuminen," myönsi Taavetti. "Niin oikein se hengästyttää," sanoi Marjetta.