Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Niin köyhä tosin olen ja kurja maailman silmissä, mutta aarre minulla on, jota en kuninkaan valtikkaan vaihettaisi, ja se aarre on mun Niiloni rakkaus. Sitä ei laki eikä oikeus, eipä itse kuolemakaan multa riistämään kykene. Varmaankin vanginvartija, joka tarkastaa, ovatko säilytettävänsä tallella. Puolen tuntia, niinkuin sanoin.
"Teidän valtanne on suuri, mutta armollisen taivaan voima on vielä suurempi. Siihen minä toivon, ja menen levollisesti kohtaloani vastaan. Minä kyllä menen vankeuteen ja kuolemaan, mutta en kuitenkaan vaihettaisi sitä osaani kaikkeen teidän valtaanne; sillä minun rinnassani on taivahan rauha, ja teidän rinnassanne helvetin tuska.
"Mutta minä pidän sinusta", sanoi Matti, yhä pitkittäen asiaansa. "Mutta minä en pidä sinusta", sanoi Mari. "Mitä? Etkö nytkään vielä pidä minua tuon köyhän rotan, Tintta-karhunkaan veroisena?" sanoi Matti hävyttömästi. "Hävytöin tomppeli! Sinä et ole missään suhteessa Jaakon veroinen; vaikka sinulla olisi vuori kultaa vieressäsi, en sittenkään vaihettaisi Jaakkoa sinuun.
Hänen rautionsa on kaunis ja juoksee niin tasaisesti, että selässäkin istuin kuin tuolissa vain. Jos tuo rautio olisi minun hevoseni, niin en maar minä sitä Tuomelaan vaihettaisi." "
Teidän Korkeutenne on tarjonnut Klairon'ille kaikkia maan aarteita, että hän niiden edestä lahjoittaisi teille vain hituisen rakkautta; Te olette tarjonnut hänelle kuninkaallisen saaliin; ja että Klairon antaisi sydämmensä sopessa Teille pienen asunnon, niin tarjoatte Te hänelle palatsin, joka varmaan kyllä varustettaisiin loistavimmilla ja kallehimmilla huonekaluilla, jopa suurimman linnan loistolla; mutta Klairon ei ota tarjottua palatsia vastaan, sillä kaikkein sen huonekalujen, sohvien ja tuolien joukossa puuttuu kaikeksi onnettomuudeksi se ainoa tuoli, joka yksistänsä viettelee Klairon'ia, ja jota vastaan hän ehkä vaihettaisi rakkautensa ja sydänkäpysensä.
Tämän miellyttävän paikan tyyneys ja vilpeys houkutteli häntä lepäämään tässä; hän otti matkalaukustansa kuivan leivän, jolla hän oli itsensä varustanut, pisti sen kirkkaasen veteen, joka liristen juoksi piikivien yli, ja nautti aterian sellaisen, jota vastaan epikureilainen vaihettaisi herkulliset pitonsa saadaksensa nuoruuden ruokahalua.
Ei varmaan uljas Hector vaihettaisi Näin runsast' ikuistuksen tilaisuutta, Mi välkkyy tämän sodan otsalla. Ei koko maailman aarteisiin. HECTOR. Mun voitit, Sa uljas oksa suuren Priamuksen. Jyryisen haaston laitoin tylsille Ja riitaisille Kreikan sankareille, Jok' unenkohman heistä karkoittaa. Tuo heidän suuri sankarinsa nukkuu, Ja sotajoukko eripuraan hukkuu. Mut tää, min' arvaan, hänet herättää.
Mutta pienoinen vastasi vaan sydämellisellä naurulla ja huusi yhä edelleen: "etpä sittenkään mua löydä, isä ... koetahan vaan." Juuri hänen viimeisiä sanoja lausuessaan kuului vihellys. Isälle nousi veri päähän; häntä huimasi. Mikä kamala onnettomuus saattaisikaan nyt tapahtua! Pysäys-paikassa oli jo tavarajuna ja, ell'ei hän oikein vaihettaisi pikajunan kiskoja, törmäisivät ne auttamatta yhteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät