Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tohtori ei vastannut, hän oli noussut ja mennyt ikkunan luo; hän tunsi, että tuo juopa, joka oli hänen ja hänen entisen vaimonsa välillä ja jonka hän vast'ikään oli vähällä kokonaan unhottaa, oli taasen ammahtanut syvemmäksi, syvemmäksi kuin koskaan ennen.
Aksiisissä sai hän paikkansa vasemmalle sivustalle, ja nyt määrättiin rintama-muutoksia, niin että hän oli vähällä kukistua, eikä sentäänkään ojennus ollut hyvä.
Hänen päätänsä viepoitti; olipa vähällä paiskata syrjään välistä. Hartiat menivät kumaraan ja pää painui alas. Tuntui kuin olisi hän äkkiä vanhentunut kauheasti. Mutta jalat hamppuilivat eteenpäin, kuin olisi tuli kantapäissä ollut. Weilin'in nurkalla seisoi katupoikia koko liuma. Härnätään, härnätään, kävi suihke heidän välillään, ennenkuin Lopo vielä maillekaan ehti.
Sentähden olikin hän rakkaineen ollut vähällä kuolla nälkään. Sentähden oli Löfving, turhaan koetettuaan omillaan tulla toimeen, kirjoittanut kuninkaalliselle neuvoskunnalle Tukholmassa, saadaksensa työtä tahi vähän apua. Vähinkin olisi ollut hyvä, mutta nyt ei tällä uljaalla soturilla ollut suurta arvoa, vaikka hän vaaran aikana kyllä oli ollut suuri, ja lopuksi meidän täytyi lähteä Suomesta.
Lents oli vähällä pikastua, mutta hän kuitenkin vielä sai itsensä hillittyä. Kun hän sitte oli kahdakesken vaimonsa kanssa Anni oli ääneti, vaikka Lents häneen monta kertaa katsoi sanoi hän vihdoin: "Minkätähden olet minulle tämän tehnyt?" "Sinulle? Minä en ole sinulle tehnyt ollenkaan mitään, mutta itse asia on sanottu, kuin sanottu. Ei ole meillä pahaakaan rauhaa, ennen kun täältä muutamme pois.
"Mitäs te seisotte?" huusi Ivan Kusmitsh. "Kuollaan kuin oikeat sotamiehet!" Samassa kapinalliset hyökkäsivät meidän päällemme ja syöksivät linnaan. Rumpu vaikeni; linnaväki heitti aseensa; minut olivat vähällä tallata jalkoihinsa, mutta minä nousin ja yhdessä kapinallisten kanssa menin linnaan.
Valdemar oli vähällä itkeä, mutta silloin alkoi herra samassa asettaa rykmenttiä pöydälle ja käänsi hänen huomionsa noihin kirjaviin tinasotureihin; sitte otti hän rummun ja löi sillä hupaisen marssin, Kristianin yhden kappaleen torvella puhaltaessa. Valdemar hymyili kyyneleittensä läpi ja iloitsi siitä korusta, jota hän näki.
Kun minä tervehdin heitä venäjäksi ja kysyin, miten he voivat, vastasivat he tervehdykseeni iloisesti. Eräälle herralle, joka venäläisen papin seurassa ratsasti aasilla, oli vähällä käydä hyvin huonosti, kun aasi juuri syvän rotkon partaalla rajustui ja heitti herran pois seljästään.
"Ei tahdo, velikulta, kannattaa; huutavat ne niin riivatun vähällä, mikä tarvitsee lasten hoitajaa, mikä lampuria ja karjan ajajaa, ja silloin lasketaan ruokko mitättömiin, että kyllä saa kitua nähdä, ennenkuin omillensa tulee. "Niin luulen minäkin."
Mutta vähällä uutteruudella ja harjoituksella perehdyt sinä niihin enemmän kuin hän, saatpa vielä hänet sen huomaamaankin, seikka, joka on aivan yhtä tärkeä." "Samaten", sanoi vaimoni, "on sinun ohjaaminen sisäkköäsi hopean pesussa ja vuoteiden valmistamisessa. Hyviä palvelijoita emme usein osu saamaan; heitä pitää ohjaamalla kasvattaa.