Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Hanna tahtoi käydä häntä kaulaan, mutta Kalle työnsi hänet pois ja lähti menemään. Mikä sinun on? Ei mikään. Tule tupaan! mutta Kalle vetäytyi vältellen yhä edemmä. Hanna riensi takaisin sisään. Tässähän on tuhansia! huusi emäntä kuinka monta tuhatta lieneekään! Hän koetti turhaan laskea rahoja. Lue sinä, Hanna! Minkä maan rahaa se on? Tien gulden, luki Hanna setelistä.
Vaikeina hetkinä oli Eugen puhunut niistä äidilleen, ja vaikka tämä oli luvannut olla puhumatta niistä muille, ei hän ollut voinut pitää tätä lupausta muuta kuin näennäisesti; kun tuli puheeksi Eugenin ja Doran asiat, oli hän surullisen näköinen ja vastaili vältellen ja se antoi uutta vauhtia juoruille, jotka jo olivat liikkeellä.
Nehljudofin kysymykseen: oliko hänen hyvä olla ja eikö hän jotain tarvitsisi, vastasi hän vältellen, ympyrjäisesti ja hänessä tuntui Nehljudofin mielestä sitä samaa vihollismielistä moitteenhalua, mikä oli hänessä ennenkin ilmaantunut. Ja tämä hänen synkkä mielialansa, joka johtui silloin vaan noista miesten ahdistelemisista, vaivasi Nehljudofia.
Mathieu oli päättänyt hämmästyttää häntä jonakin päivänä antamalla hänelle sen pienen rahasumman, jota hän tarvitsi. "Mihin te menette?" kysyi Mathieu. Hän hämmästyi hieman ja vastasi sitten vältellen: "Minulla on asiaa Miromesnilkadun varrelle." Mutta sitten tuli hän ajatelleeksi, miten hyvä ja auttavainen Mathieu oli ollut, ja hän puhui kaikki.
Lewenhaupt hymyili alakuloisena: Tämä kelpo Sprengtportimme hätiköitsee kuten ainakin. Päivänä tämmöisenä älköön olko mitään hoppua. Hilliten harminsa kääntyi Sprengtport Buddenbrockin puoleen toivoen että ainakin tämä ymmärtäisi häntä, mutta parooni vastasi vältellen, ettei hän varmasti tiedä, voidaanko vauriota korjata uudella parsimisella.
Muutaman silmänräpäyksen kuluttua hän jatkoi, käyden ikkunaan: Vai jo se taas?... Joko myydään, äitee, talo, jos antaa kolmekymmentätuhatta? Mies katsoi omituisesti hymyillen, vakoilevasti vaimoaan. Vähän ajan kuluttua tämä vastasi, vältellen hänkin: Kolme-kymmentä-tuhatta... Silläkö lähtisit kotoas?
Hän on tervetullut. Virtaahan hänenkin suonissaan jaloa verta, vastasi Bernhard liikutettuna vasten tahtoaan. Niin, sanoi kreivi totisesti, hänen suonissaan virtaa jalompaa verta kuin sinussa ja minussa, hänen äitinsä verta. Bernhard oli vaiti. Tämä oli kovin kaikista pähkinöistä, joita kasvoi hänen sielunsa orjantappurain keskessä. Isäni, vastasi hän puoleksi vältellen.
Mitä sinä niin uutteraan näinä aikoina ompelet? kysyin häneltä, kun oli ensin istuttu hyvän aikaa ääneti. Hän ei vastannut ensin mitään, sitten näytti hän aikovan sanoa jotain, mutta ei kuitenkaan sanonut. Isällesikö tuosta vyötä teet? En isälle, vastasi hän vältellen. Silloin en minä sitä huomannut, mutta jälestäpäin ymmärsin sen siksi, ettei hän tahtonut sanoa, kenelle hän teki.
Jonkin hetken kuluttua ilmestyikin hän näkyviimme, mutta yksinään. »No mihinkäs sinä olet vankisi pannut?» kysyin minä, kun hän oli luoksemme ehtinyt. »Mitäpäs, haittanahan se olisi näillä metsäpoluilla ollut», vastasi Juho vältellen. »Niinpä niin, mutta mitä sinä hänelle teit?» tivasin minä katsoen häneen tuimasti.
Moppe, ylpeyteni, aarteeni, rakkaimpani, voisinko sitä koskaan pois lahjoittaa? Vastasin vältellen: Seppä tekee varmaankin Josualle uuden kelkan. Ja jos Josua saa uuden kelkan, mitä iloa hänellä siitä on, kun hänen täytyy aina ajatella, että Moppe on kuitenkin maailman paras kelkka? Taistelin epätoivoisasti tuota ajatusta vastaan. Harmistuin, häpesin ja itkin. Moppeni? Ei koskaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät