Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
"Olette kutsuneet minun tänne", sanoi Kolkki puoli-yrmeästi. "Niin olemme tehneet; sovinnon kättä minä tarjoan. Voi Kolkki kulta! Mitenkä me saisimme nuot pahat välimme sovitetuksi?" sanoi Kirri puoli-pelvossaan.
»Kun meistä nyt näyttää pakostakin tulevan sukulaisia», alotti hän, »niin minä toivoisin että meidän välimme olisi ainaiseksi selvä. Minun suvussani on tapana sanoa sana ajallaan ja antaa korvapuusti paikallaan, mutta ei sitte enää menneitä märehtiä.» »Se on kunnioitettava tapa», sanoi Olavi, tietämättä oikein mitä sanoisi. »Jokseenkin sama kuin minunkin isälläni.»
Jos nyt heti olisin tavannut Anttia, olisin puhunut hänelle avonaisesti, kertonut koko eilisen mielentilani, ja välimme olisi luultavasti selvinnyt heti kohta entiselleen. Mutta kun siinä aikeessa menin hänen kammariinsa, ei häntä enää ollut siellä. Oli lähtenyt jo aikoja sitten kaupungille, sanoi Mari. Ei auttanut minun muuta kuin odottaa.
Vaikka olisin kuinka ilonen ja välimme olisi hänen kanssaan olevinaan ihan hyvä, on tuo ajatus kuitenkin kaiken pohjana. Se ei mene minulta yöllä eikä päivällä. Se ajatus on, että minä kerran pääsisin hänestä kokonaan. Sinä tiedät, hän ei ole terve. Jenny kalpeni eikä voinut sanoa mitään. Lyydi lopetti yhtäkkiä itkemästä ja alkoi katsoa ulos.
"Annaa en kuitenkaan saa milloinkaan takaisin ... hän oli minun lapseni; ja miten olikaan ... vaikka Jumala siunatkoon isää, jossa hän nyt lepää! ... niin ei milloinkaan ollut hyvä välimme, sitten kuin hän antoi jäädä tytön sinne." "Mutta sehän oli hänen onneksensa?"
Hilja tuijotti häneen hetkisen kädet suonenvetoisesti puristettuina rintaan, sitte syöksähti esiin tuo kysymys, joka niin kauan oli poltellut hänen haavoitettua sydäntään: Knuut, Knuut, sinä et enää minua rakasta, minä näen, että välimme on loppunut? Knuut huudahti kiihkeästi: Minä en koskaan ole ajatellut rikkoa sanaani, Hilja, sen vannon.
VILHO. Ei mitään aamiaista enää! Hyvästi vaan ja kiitoksia kaikesta hyvyydestänne ja ystävyydestänne! BLOM. Mitä hullua! Tämähän on niin juhlallista kuin ijäksi talosta lähtisit. Mitä täällä on tapahtunut? VILHO. Välimme on rikkoutunut. Meidänkö välimme? VILHO. Ei vaan Marin ja minun. BLOM. Marin ja sinun? BLOM. Lempo vieköön, jos minä tätä ymmärrän!
Sinä olet lyönyt minut rammaksi, Sven, myös uskoni Jumalaan; kun sen jälleen löydän, kun taas tunnen itseni Hänen tottelevaiseksi, nöyräksi lapsekseen, ja siihen olen kerran pääsevä silloin tulee kyllä myös meidänkin välimme hyväksi..." "Etkö tahdo siis antaa anteeksi, isä?" huudahti Sven kiihkeän liikutuksen vallassa. Bengt nousi tuoliltaan ponnistetulla liikkeellä.
Tuolla olen nyt juossut pellot ja niityt, aitat ja navetat... Minun on täytynyt koettaa keksiä jotain vastaukseksi, samalla kuin ajatukseni ovat olleet aivan toisaalla ... sinun luonasi täällä. Näin ei voi jatkua kauemmin, ei saa! Meidän täytyy ilmaista välimme!... käsitäthän sen? Jaako, minä en uskalla ... minua niin peloittaa... Sinun täytyy koettaa voittaa tuo pelkosi. Johanna!... sinun täytyy!
Tiedänpä kuitenkin sen verran, että hän on ainoa, joka tajuaa soittoani, vastasi Torger. Minulla ei ole mitään tyttöä vastaan, sanoi isä, sinä voisit saada semmoisen, joka pahempi olisi. Mutta sinä tunnet Sylfestin ja tiedät millainen välimme on. Minä en kernaasti tahdo saada mitään sen miehen kanssa tekemistä. Kari ei ole hänen sukuansa, vastasi Torger.
Päivän Sana
Muut Etsivät