Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Nuori Joukahainen ajoi häntä vastaan niin varomattomasti että valjaat takertuivat toisiinsa. Kysyi vanha Väinämöinen: "ken olet sinä, joka noin tuhmasti ajat vastaan?"
Sanoi vanha Väinämöinen: "Niin mitä minullen annat, jos pyörrän pyhät sanani, peräytän lauseheni, päästän siitä pälkähästä, siitä seikasta selitän?" Sanoi nuori Joukahainen: "Onp' on mulla kaarta kaksi, jousta kaksi kaunokaista; yks' on lyömähän riveä, toinen tarkka ammunnalle. Ota niistä jompikumpi!" Sanoi vanha Väinämöinen: "Huoli en, hurja, jousistasi, en, katala, kaaristasi!
Urhon huudon Väinämöinen kuuli, ja hän riemastui ja rinnassansa syttyi toivon säde, kerran vielä päästä ahojansa astumahan, soutamahan Suomen suvannoita.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Kohti pohjaista kulemme, kohti kuohuja kovia, lakkipäitä lainehia: sampoa tapoamahan, kirjokantta katsomahan Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ohoh vanha Väinämöinen! Otapa minua, miestä, urohoksi kolmanneksi, kun saat sammon nostantahan, kirjokannen kannantahan!
Sanoi vanha Väinämöinen nuoremmalle veiollensa: Hoida honkaista venettä, hoida hongan veistäjätä; pah' on orja palkatonna, paha paljon palkan kanssa osallahan mies elävi, koira toisen kohtalolla. Sanoi vanha Väinämöinen nuoremmalle veiollensa: Aina auttavi Jumala, ajan kunkin katkasevi; viipyen erät paremmat, kauan ollen kaunihimmat harvoin syötti harva verkko, silloin suurilla kaloilla.
Ne ovat jaloa ja ylevätä siveellistä tietoa, joka on kätketty Suomen kansan vanhoihin virsiin ja sananlaskuihin. »Kielsi vanha Väinämöinen kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta» ja monta muuta samanlaista neuvoa ja opetusta. Ei saa tuomita sitä, mikä on hyvää ja kaunista, vaikkei olisikaan aivan samaa ja vaikkei olisi samaa tietä tultu siihen.
Luomiskertomus on tällöin kertomus Väinämöisen synnystä, kuten R. Engelberg aivan oikein huomauttaa , vaikkakin toisessa mielessä, ja meidän tulee yksinomaan pitää silmällä tätä merkkitapahtumaa, sillä Väinämöinen edustaa tässä ilmennyttä elämää eli maailmaa.
Väinämöinen sanoi: "Sen sinä suorastaan valhettelit, sillä ei sinua silloin nähty eikä kuultu". "Kun ei liene itselläni mieltä ja viisautta", sanoi Joukahainen, "kysyn mieltä miekaltani. Lähde, Väinämöinen, miekan mittelöhön." Väinämöinen vastasi: "En pelkää sinun miekkojasi enemmän kuin sinun tietojasikaan. Mutta en lähde sinun katalan kanssa miekkasille."
Kumpi on tieolta parempi, muistannalta mahtavampi, sep' on tiellä seisokahan, toinen tieltä siirtykähän. Lienet vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, ruvetkamme laulamahan, saakamme sanelemahan, mies on miestä oppimahan, toinen toista voittamahan!" Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mitäpä minusta onpi laulajaksi, taitajaksi!
Kun sitten Sampo on onnellisesti viety purteen, lähtevät uroot kulkemaan kotia päin, iloiten ja hyvällä mielellä. Lemminkäisen tekisi mieli laulaakin, mutta Väinämöinen selittää, ettei ole hyvä laulaa, ennenkuin koti näkyy.
Päivän Sana
Muut Etsivät