Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Jos sieltä saadaan kivet ja sammalet, niin Maariaan mennessä tehdään talo ihan maalia vaille. Eikähän sitä tiedä, jos tässä vielä ennen kesääkin pyörähdetään Amerikkaan lähtemään. Sinne Amerikkaan niitä paljon aikoo. Kuulin että nekin teidän lankomiehet Jokikylästä aikovat, sanoi Sergelius. Sen uskon minäkin, että mukaan lähtevät, sanoi Tuomas.
Ja harvoin sattui, että he jäivät vastausta vaille. Viime vuosina olikin toinen nopea nimitys seurannut toistaan, kunnes Eugen nyt syksyllä nimitettiin oikeusneuvokseksi. Hän tiesi itse, että hän oli kunnianhimoinen; mutta hänen kunnianhimonsa ei ilmennyt naurettavana turhamaisuutena, se oli intohimo, yhtä syvä ja salattu kuin hänen muutkin tunteensa.
Tuolla ikkunoissa nään sen kyllä on jo kaikki ruusut kukkineet. Viime yönä kuuran kimalteet ensi kerran kiilsi kattoin yllä. Lähtee onnellisemmille maille kesä tenhovoimin, luomistöin. Surmaa halla harmain syksyöin kaiken, joka nuoruutta jäi vaille. Poissa kaikki laulajat on puiston, poissa, paennehet etelään. Tänne yksin istuen ma jään varaan jonkun köyhän muiston.
Ihmisellä olkoon esteitä, joiden vuoksi hän katsoisi tarpeelliseksi jopa välttämättömäksikin lykätä kevään tulon tuonnemmaksi, se tulee määräaikanansa. Ihminen ajattelee: vasta kahden kolmen vuoden perästä; sitten tulkoon minun kevääni, sillä jos se nyt tulisi jäisi minun työni vaille tuloksia, ja tulevaisuuden suunnitelmani menisivät mullin mallin. Mutta kevät lähestyy kysymättä hänen lupiansa.
Emäntä yritti sanoa: ja kaikesta voimasta, mutta huomasi, että se on sitten ihan niin kuin katekismuksessa sanotaan, ja niin heitti sitä vaille. Mahtaisiko tuo sitä huolia, arveli Viija. Voi-oi, veti emäntä pitkään. Sitähän se toki huolii, mitäs se muuta... Vaan jos se katuu sitä, kun tuli tällaisen kuin minun luokse ollenkaan tulleeksi, sanoi Viija. Voi-ooi, veti emäntä vielä pitempään.
Nähdessään sen rovasti itsekseen hymähti isännän tarkkuudelle, mutta ei virkkanut mitään, joten puhelu nyt katkesi. Mutta ruustinna puheluun taas päästäkseen sanoi: Taitaisi se Anna Marian paikka tunkiolla jäädä tyhjäksi, jos alkaisi talosta-muuttopuuhat syntyä. Hm. Jäisikö tuo parsi kovin kauaksi vaille.
Hanna, sanoin minä, elä nyt itke ... kuule, koeta nyt rauhoittua... Ja minä koetin tarttua käteesi, mutta sinä vedit sen pois ja katsoit yhä itkien kotiisi päin. Aloin jo tulla onnettomaksi, rupesin kuvittelemaan, että ehkä on rakkautesi haihtunut, ehken voi antaa sinulle mitään sen sijaan, mitä olet kadottanut. Sitä vaille, etten minäkin itkenyt. Jos tahdot, niin käännytään takaisin...
Kalakaverini seisoi siinä valmiina taistelutamineissaan keski-ikäinen herrasmies, lihava, tanakka, punaposkinen, paksuniskainen, ruskeaviiksinen, pulleasilmäinen, puettuna parhaaseen, mitä Englannin urheilukaupoista on saatavana: monitaskuiseen takkiin, polvihousuihin, ulsterisääryksiin ja ruskeihin nyörikenkiin, kädessä huikea parin sadan markan splitbambuvapa ja siinä rulla lujinta tekoa katetun autopiilinsä edessä, jolla oli tultu Helsingistä Kajaanin taa kalaa vaille valmiina valokuvattavaksi ja jäljennettäväksi.
Kohtalotar päämme päällä elon, kuolon lankaa kutoo.... Mutta sydämessä täällä kiertyy niinkuin hopeerihmaa unikuuraa mielikuvain hunnuks heille, kadonneille, tähtiseppeleitä muiston kuollehien kukkain teille, unhotettuin, unhottuvain.... Tuskani syytä en tohdi ma sanoa kenellekään.... Lohtua en voi toivoa, anoa, tuskani syytä kun tohdi en sanoa Orvoksi jään, ijäti vaille ystävää, kotia....
Tynnyriä ei panna aivan täyteen, vaan jätetään noin puolen korttelin verran vaille, katetaan voipaperilla, pannaan kansi päälle ja lakataan hengenpitäväksi ja viedään tuonne jääkellariin, joka on jäätävän kylmä kesällä ja talvella. Siinä on koko säilytyskeino. Ai, ai.
Päivän Sana
Muut Etsivät