United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne menivät yhdellä pyyhkäisyllä eivätkä tule takaisin. Seisoo vielä sitäkin alempana suuri vasta rakennettu toinen puusepäntehdas ja monta muuta pienempää kojetta ja laitosta, kun melkein joka talossa on ratas jotakin pyörittämässä. Kylän varallisuuden valtasuoni on leikattu poikki ja kylän ruumis sairastaa veren vähyyttä.
Unessa oli haltija Panulle ilmaantunut ja uhrien vähyyttä nurkunut. Mutta tällä kertaa eivät miehet ilmaisseetkaan mielihyväänsä siitä, mitä Panu esitti. Uhrit olivat suuri rasitus, ja yhä suurempia uhreja oli Panu alkanut vaatia, mutta monessa talossa laiminlyötiin kotouhrit kokonaan tai toimitettiin ne vain näön vuoksi.
Marja nauroi vielä hartaammin, ajatellen iloista yllätystä, jonka hän sille tekee. Sinun eväitäsi, mies parka, nauran. Eikö sinulla ole muuta kuin tuo...? Shemeikka ei vastannut, haukkasi vihaisesti palan suuhunsa ja sylki samassa toisen puolen ulos. Olisi tässä, jos et vähyyttä katsone, niiasi Marja kiven luota ja nosti keittotuohisen piilostaan. Mitä sinulla siinä on?
Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi!
Hänen täytyy siis keksiä toinen, uskottavampi este: »Lähe en piikojen pyhyyttä, Enkä vaimojen vähyyttä; Saisin jos satakin naista, Tuhat piikoa piellä; Vaan tuli kova ikävä, Ikävä omia maita, Oman maani mansikoita, Oman niemen neitosia!»
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Lähe en piikojen pyhyyttä enkä vaimojen vähyyttä: saisin jos sataki naista, tuhat piikoa pi'ellä. Sitä läksin, Lemminkäinen, urkenin, urosten sulho, kun tuli kova ikävä, ikävä omia maita, oman maani mansikoita, oman vaaran vaapukoita, oman niemen neitosia, oman kartanon kanoja." Siitä lieto Lemminkäinen laski laivansa ulomma.
Mutta Ropotin kansalliseksi onneksi ei älyn vähyyttä voi nähdä nenästä kuten näkee pakkas-asteet lämpömittarista, ja siksi täytyi Iivanan yhäkin tenätä: Eh?... Kuta kansaa sinä?... Eh? Ja lopulta saikin Ropotti kansallis-ominaisuutensa: älynsä, liikkeelle ja tolkkasi: Minä tuota... Kuin häntä sanoisin... Minä olen syntyisin Muolasta... Perkjärven kylästä Muolasta!
Kello on jo pian 5 emmekä vielä ole Pouskaria edempänä. Jo kaksi tuntia sitte piti Adlercreutzin oleman talvitiellä Lumijoelle. Minä olen varma siitä, että hän puolellatoista sadalla miehellään on uskaliaasti käynyt vihollisen kimppuun. Ainoa lohdutus on se, etteivät Venäläiset saata pimeässä nähdä hänen väkensä vähyyttä.
Omasta puolesta Ryforsilaisilla tosin ei ollut syytä valittaa palkkojensa vähyyttä, vaan suuren osan heistä sai työlakkoliikkeeseen yhtymään tuo työkansanluokalle omituinen kaikki-yhteyden tunne.
Läksitkö piikojen pyhyyttä, Vaiko vaimojen vähyyttä?» Nähtävästi hävettää Lemminkäistä lausua ilmi oikeata syytä pakohonsa; olisihan pelko, vaikka suuressa vaarassa, sopimaton tunne sankarin sydämessä. Liian selvä valhe taas olisi naisten kysymykseen myöntämällä vastaaminen.