Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Kun hän vihdoin oli väsymyksestä uupua maahan, pysähtyi hän erään pajan edustalle, missä parasta aikaa taottiin komeita aseita ja haarniskoja. Hän nojautui oven pieleen, mutta ei katsonut edes sisään, sillä hän ajatteli vain kovaa kohtaloansa, joka niin äkkiä oli muuttanut koko hänen elämänsä.
Moni uupuu taistelussa, me emme uupua voi. Monen miekan rauta ruostuu, mut meidän ei milloinkaan. Moni sovintohon suostuu, me emme konsanaan. Oma uskomme meidät johti ohi kuolon hämäräin. Me kuljemme päivää kohti ja valkeutta päin. Ajan myöhän soturi, sulla jos lie sama määrä ja tie, voit rintamaamme tulla, yli aikain se voittoon vie. JEFTAN TYT
Mutta jos kaiken turmion syy totisesti hän onkin, sankari Atreun juurt', Agamemnon, mies isovalta, koska hän solvasi niin kovin aimoa Peleun poikaa, taistelemast' ei kuitenkaan sovi tauota meidän, vaan vika korjata koht' avun antaa miehevä mieli! Kaunist' ei ole, noin urovoima kun uupua saa nyt teiltä, te uljaimmat väen kaiken.
Vicksburgin kukistus oli kukistamaisillaan koko konfederationin. Nyt ei sillä enää ollut odottamistakaan mitään apua Mississippin takana olevista valtioista. Voimat alkoivat vähetä ja uupua, ja mikä pahinta oli, Etelän väestön innostus ja uhraavaisuus laimeni laimenemistaan.
Mutta jalan astuvien tila oli kaikkein surkeampi, kun kansa käydä ponnisteli eteenpäin. Mitkä kantoivat huonekalun kappaleita, joita he hätähädin olivat käsiinsä siepanneet, mutta vähitellen heittivät pois, kun he alkoivat uupua; mitkä laahasivat vaatetukkuja; mitkä arkkuja, jotka sisälsivät kaikki heidän maalliset tavaransa.
Hän taistelee kuohuvaa aallokkoa vastaan ja saavuttaa viimeinkin venheen, jonka laitaan hänenkin onnistuu toisella kädellään tarttua. Toisella taas pitää hän lujasti kiinni valkoisesta vaatteesta. Mutta voimat alkavat uupua, kohta hän ei enään ole kykenevä pitämään venheenlaidasta kiinni. Mutta jo ovat pelastajatkin likellä.
Näin hepoin mua vie, kun käskyn saa, Se saattaa pois mun vaikka maailmasta; Suu vaahdoss' on, ja ruumis suitsuaa Vaan innost' eikä pelvost', uuvunnasta. Ei runohepon' uuvu konsanaan, Se uupua ei saa, on kielto hällä: Näet pitk' on mulla matka päällä maan, Ja toivojeni määrä etähällä! Tavoita, hepo, virkku, temmoppas; Ja vuorien ja hautain yli kiidä!
He ympäröivät kiitollisina johtajansa, majuri Bertelsköldin, ja pyysivät saada vuorotellen kantaa häntä; sillä sittenkun hän 36 tuntia oli reutonut enemmän kuin kaksikymmentä muuta miestä yhteensä, alkoivat hänenkin jättiläisvoimansa uupua. Mutta hän puristi heidän käsiään jäähyväisiksi ja puhui heille muutamia sanoja, jotka kuuluivat myrskynkin läpi.
Kun se alkaa uupua, saa sen tyynesti hinata maihin ja venheen viereen. »Kyllä nyt tee ja voileipä maistuivat toiselta kuin eilen tähän aikaan. Oli nyt käen kukunnassa ja rastaan laulussa toinen tuntu kuin eilen... Mikäs siinä on? Hylkeen pää pyssyn kantaman päässä. On tullut sekin saaliin jaolle. »Oli kolmannen kaverin vuoro. Odotan rannalla jännittyneenä hänen varmaa saalistaan.
Jo alkaa uupua metsolan ukko, siinä odottaa läähättäen suuren kiven kupeella, ja kun Kari keihäineen kohti käy, niin suin päin syöksähtää rautaan, niinkuin olisi elämäänsä kyllästynyt, ja hangelle kellahtaa. Tuoss' on vielä haavan jälki rinnassa. Tapion huomenlahja se on, siksi sitä ei myydä. Hyvä on siinä nuorikon kanssa kelliä. Kun tuon nyt tuoduksi saisi, huokasi Karin emäntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät