Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Selässään hän kantoi puolta säkkiä hiiliä sytykkeineen. Hiilenpölyä oli karissut hänen kasvoilleen, joilta kauttaaltaan virtasi hiki. Hän laski säkin selästään uunin nurkkaan ja kuivasi kasvojaan karkealla nenäliinalla. Tuskin voin uskoa todeksi mitä näin.
Sirkka uunin korvassa tyytyväisnä soipi Toukokuulla. Maa oli paljastunut lumesta, ja jäät tekivät lähtöänsä. Siellä täällä näkyi jo vihanta ruoho nousevan maasta, ja puiden lehdet olivat "hiirenkorvalla". Sattui olemaan oikein ihana Toukokuun päivä. Iloinen lapsilauma vaelsi maantietä pitkin.
-Tiedetään ne niin hyvin ainakin, sanoi vallesmanni ja meni kopistamaan periä piipustaan uunin eteen, ettei liikoja panna, vaikka pantaisiin enemmän kuin kenellekään muulle. Pitäisi kuitenkin tarkoilleen punnita, ettei tule erehdystä, arveli piippuaan sytyttäessään esimies. Siinä tuli sitten vähäinen seisaus toimituksessa ja jouduttiin hetkeksi pois asiasta.
Vieras vaimo, viekas vaimo, Vaimo viekas ja vihainen, Antoi viikon maatakseni, Kauan kaihotellakseni, Sai tuosta sanoaksensa, Kohta koiskaellaksensa: "Viikon makasit viraton, Kauan laiska kaikottelit, Viikon istuit vyö käessä, Kauan kalsut kainalossa; Saapi nyt sopet makuuta, Saapi unta uunin korvat, Saunan lauat lappiata, Penkki paksua pereä." Toinen toistansa parempi.
Hänhän se ennen talonpoikana ollessaan näpistelemisellä henkeään elätti ja väliajat loikoili uunin päällä. Kerran kun hän Aholammin aitasta maitopyttyä metsään kiidätti, oli käynyt niin hullusti, että hänen oli täytynyt juosta. Tuo eikö liene ollut ainoa kerta hänen elämässään.
Kylältä tultuaan istui hän hiljaa keinutuolissa... ja katseli rukoilevin ja ihailevin silmin Nelmaa, joka askarteli uunin ääressä. Ne silmät vartioivat ja seurasivat alinomaa Nelmaa ... jäivät pitkäksi aikaa tuijottamaan häneen hellinä ja ällistyneinä.
Niin Matista tuntui pahalta, kun oli hänen savustaan tullut äidille niin paljon vastusta, viskasi puikkonsa uuniin, kopsahti sievästi lattialle uunin viereen istumaan, samoin kuin tytötkin, ja pyöreillä silmillään hieman arasti silmäili äitiä.
"Hän on poissa", vastasi Klaus, "hän ei tahtonut jäädä, hän hän pelkäsi, ja minä, minä pelkään myöskin, neiti Roosa; minä en voi jäädä yksin hänen kanssaan pitkäksi yöksi, kun ikkunat ratisevat ja uunin piipussa kohisee", ja Klaus, tuo suuri, väkevä mies, vapisi, ja hänen ruskettunut muotonsa kävi vallan vaaleaksi. Roosa mietti silmänräpäyksen ajan.
Muotokuvaa lukuunottamatta oli salissa eräs toinen huomattava esine, nim. uunin reunalla lepäävä, avonainen messukirja.
»Eihän se ihme ole että talo on tämmöisessä kunnossa, kun pitää ruokkia niin paljon laiskaa väkeä», naureskeli Uutela erään kerran potkaisten pari jaloissaan juoksevaa torakkaa kuoliaaksi. »Nuokin ruskeatakkiset, ja sitten toiset, pitkäkoipiset, tuolla uunin takana soittavat kuin mitkäkin pelimannit.»
Päivän Sana
Muut Etsivät