Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Pajalan herra tuli samassa takaisin. Te kai pidätte huolen isästänne? kysyi Sinikka-rouva, uuvahtanutta urhoa katseellaan osoittaen. Kyllä. Me lähdemme. Tohtori Kontio on lupautunut minua saattamaan. Näkemiin! Me tapaamme huomenna. Näkemiin. Ilmeinen pettymys kuvastui Pajalan herran kasvoilla. Mutta hän ei voinut mitään.
Kuulkaa! Se Suomen on soitto! Tuomiopäivän on koitto! Nousevat paatiset parmaat, veisaavat vainajat harmaat voittoa Väinölän rantain urhoa kilvellä kantain, Päämiestä, min haudalla sorrettu kansa voi vieläkin leimuta vapauttansa. SIELL
Silloin vaikertain oma pyys vyöviehkeä vaimo urhoa auttamahan, kuvaellen kaikki ne kauhut, jotk' yli kansan käy, kotimuurit kun sota sortaa: miehet kaataa miekka, ja kaupungin tuli polttaa, lapset vie vihamies, vyösorjat ryöstävi naiset. Sai uron mielen järkkymähän tuo surkeus suuri, 595 kohta hän riensi ja varrelleen asun välkkyvän vyötti.
Tahtosi tee, sun vaalin on valta, tien päässä seison, tunnetko murhetta, musta tyttö? »Tuuli on murhe, voimakas, väkevä, syttävi, liehtovi lempeni liekin.» Kahle on murhe, sitkeä, vankka, luuhun se puree ja jänteet se jäytää. »Yöhyt on murhe, viileä, lauha, sen taivaalla tähtöset tuhannet käyvät.» Miekka on murhe, murtava, lyövä, ei ole urhoa, ken sitä kestäis.
Paikkakunnan metsästysseura kunnioitti kaatunutta, äsken vielä niin voimakasta, kahdeksanseitsemättä vuoden ikäistä urhoa seppelöimällä hänen arkkunsa ja toimittamalla hänet haudatuksi kaupungin hautuumaahan, jossa tilaisuudessa hänen vaimonsa ja monta hänen kotiseutunsa talonpoikaa myöskin oli läsnä.
On vähän sääli ja surku voitettua veden urhoa siinä, missä se lepää litteällä kivellä kaulasuoni avattuna ja vielä sykkivä sydän pulputtaen tummaa verta. Se on kuollut, mutta sen sydän vielä elää, tuo voimakas elin, joka antoi sille voimaa kovimmankin kuohun voittamiseen, mutta uupui, ennenkuin katkesi minun jouhen hieno heittosiimani.
Päivän Sana
Muut Etsivät