Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Vähän ajan kuluttua astui eräs ordonanssi sisään ja kertoi, että he olivat ylisen läpi läpeensä tutkineet ja tarkastaneet, löytämättä mitään rahaa tai arvopapereita. "Te yhä pysytte kiellossanne?" kysyi upseeri. "Pysyn", vastasi Mayer Anshelm tyynesti.
Sitten kääntyi hän uudestaan kapteenin puoleen, puhui hänelle vielä muutamia sanoja, ja kun upseeri tästä hetkestä saakka piti päällikkyyttä laivalla, komensi hän liikkeen, jota koko laivamiehistö paikalla noudatti.
Meidänkin pataljonan miehiä sairastui siihen tämän tästäkin ja kuolikin eräs upseeri ja useampia sotamiehiä. Eräänä päivänä saimme käskyn muuttaa pois koko kuolon kartanosta, ei muuta kuin pillit pussiin ja mars.
Upseeri oli antanut käskyn epäluulonalaisen henkilön kiinniottamisesta, ja näin olisi onneton nuorukainen epäilemättä tullut murhaajana ja maankavaltajana vangituksi, ellei hänen majesteettinsa olisi ehtinyt kuiskata jotakin kamaripalvelijansa Feifin korvaan.
Hänellä oli olkapäät koholla, kädet lyhyet, ja hän tuprutti herkeämättä savua viiksiinsä, jotka peittivät hänen suutaan. Ihan tässä nääntyy. Ja mistä olettekin niitä noin paljo koonneet! Vieläkö niitä on paljonkin? Kirjuri katsoi papereihinsa. Vielä on kaksikymmentäneljä miestä paitsi naisia. Mitäs siinä tunkeilette, mars esiin!... huusi upseeri vielä tarkastamatta oleville vangeille.
Kun häneltä kysyttiin, miksi hän oli juuri lähdön edellä hävinnyt näkyvistä ja ratkaisevalla hetkellä jättänyt joukon johdottomaksi vastasi hän, että hänen laitansa oli aivan toinen; hän oli upseeri ja sellaisena velvollinen käyttämään miekkaansa ainoastaan kuninkaan palvelukseen.
Huudahtaen hän irroitti itsensä ja syöksähti ulos huoneesta. Ei kukaan seurannut häntä. Labeo asettui oven suuhun ja tuijotti sotamiehiä ikäänkuin mieletön. "Tarttukaat häneen!" lausui upseeri. "Pitäköön kaksi hänestä kiinni, ja muut seuratkoot minua. Minun täytyy tehdä loppu tästä."
Silloin oli neiti seitsemäntoista vuoden vanha. Kuusi vuotta kului, ennenkuin he taas näkivät toinen toisensa. Sotilas läksi pois ja seurasi rykmenttiään minne virka vaati. Nuori rouva asui kesällä maakartanossa, talvella kaupungissa. Kun upseeri läksi matkalle, pyysi rouva, ettei entinen toveri häntä unhottaisi.
"Herrani", sanoi upseeri, "minä vielä uudelleen vakuutan teille, että meillä on käsky, tarpeen vaatiessa, käyttää viimeisiä keinoja. Jos te ette miljonia anna, on minun kova täytymykseni, ammuttaa teidät maankavaltajana ja kapinoitsijana".
Rakkaus on niitten arkatuntoisten ihmisten kaltainen, jotka aavistavat tulevaa raju-ilmaa ennen kuin kaikki muut ihmiset. Seuraavana päivänä ratsasti upseeri naapurikartanoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät